17.4.2011

Eteenpäin!, sanoi mummo lumessa.

Toi on ollut mun motto monta vuotta. Tunnen itseni onnekkaaksi koska olen kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta jaksanut ponnistaa eteenpäin tällä alalla. Vuosikausien ajan, aika hurjaa. Mennyt viikko on taas ollut teknisesti anteliain ever ja oon kiitollinen omasta sinnikkyydestäni.

Syy miksi tykkään tulla tänne opiskelemaan on avoimuus ja keskustelu. Ja tietty hyvät opet. Mutta vaikka ois millainen maestro demoomassa niin oma avoimuus ratkaisee. Ja tyhmiä kysymyksiähän ei ole, vain tyhmiä ihmisiä :)
Kannattaa siis olla avoin, kuunnella muita, keskustella ja vetää omat johtopäätökset (ja silti vielä kuunnella muita, ajatuksella). Ajatella prosessi läpi, miettiä ongelmakohdat ja ratkaista ne. Ja tietty tehdä niin paljon toistoja kuin mahdollista, jatkuvasti. Pakko hehkuttaa sitä tunnetta kun vasen ja oikea käsi toimivat yhdessä, ja nämä aivot tässä välissä ennakoivat tulevaa, ajattelevat koko ajan; näköaisti ja kädet, mikä luova yhdistelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja kaikessa auttaa se, että on loistava assari vierellä, assistentti joka tietää mitä teet, joka ennakoi tulevan sinua ennen, joka on näkymätön, rauhallinen ja nopea.

Tiimityöstä. Meillä on tämän kurssin aikana vaihtunut pari joka viikko. Oikein hyvä, on oppinut tekemään lasia monen erilaisen henkilön kanssa. Samalla näkee erilaisia lähestymistapoja, tekniikoita, outoutta mutta myös mielenkiintoisia ongelmanratkaisuja. Jälleen kerran; avoimuus ja hymy auttavat vaikka kuinka ottaa päähän joko oma tai assarin osaamattomuus. Maailma ei kaadu yhteen huonoon päivään tai viikkoon hytissä, ja loppuen lopuksi jokainen on itse vastuussa omasta jaksamisestaan. Täällä korostuu kovan työnteon, ihmisten ja työturvallisuuden kunnioitus joka hetki.

Meidän oma ope, Devin, on kuluneen viikon ollut messuilla. Vieraileva ope Ethan on käynyt läpi paljon kylmätyöstöä, mutta myös perusasioita hytissä. Ja erittäin perusteellisesti onkin opettanut. Lupaan pitää teille samaa punttelikeskitysleiriä kuin mitä täällä on, hah! Kylmätyöstöstä oon myös oppinut paljon ihmeellisyyksiä lisää, nyt sitten ehkä osaa hankkia meillekin koululle sopivia laikkoja sun muuta.

Innostuin Ethanin opetustyylistä niin paljon, että päätin lähteä kesäkuussa Pittsburghiin hänen kurssilleen. Ja näkee sitten samalla yhden lasikeskuksen lisää. Hyvä meininki!!!




Työturvallisuutta edistäviä huomioita kylmäpuolella. Hiottaessa todellakin suositellaan hengityssuojaita, ymmärrän miksi!


Polpurin synteettisiä hiomalaikkoja. Näitä vois hankkia meillekin!



Iso trummeli. Täytyy mitata tuo korkeus. Mutta nämä paikalliset trummelit ovat siis matalia. Työasento on ergonomisempi myös pidemmillä ihmisillä. Uskokaa tai älkää.



Ethanin demoa. Dave lämmittää, yksi assari suojaa käsiä, kaksi ovilla.






Bradin pikareita. Paitsi uskomaton kokki, myös taitava lasintekijä.




Sitten hieman omaa projektia. Mä teen incalmo-kuppeja valmiiksi. Lämmitän ne sitten ylös ja kasaan alun kokoon.

Mun prosessia, kuvallista ajattelua... mitä pitikään tehdä?!



Hyvä päivä! Ja assareina mun Dream Team: Jamie ja Marco.



Mustikka trummelissa


T'ämä on jo huimasti kehittynyt versio edellisestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.