27.5.2012

Eesti Tour

 Kolme päivää intensiivistä seikkailua kirjaimellisesti pitkin maata. Viime keskiviikkona lähdimme aikaisin aamulla körötteleen Tallinnasta kohti Järvakandia, jossa on vielä nykyäänkin iso lasitehdas, mutta lasimuseon vieressä myös pieni lasistudio. Hytti olis siisti ja kotoisa, ja sillä hetkellä he puhalsivat esineitä sinisestä pullolasista. Järvakandi oli todella viihtyisän oloinen vaikkakin pieni paikka, ja siellä olisi jaksanut olla kauemminkin, mutta matkaa piti jatkaa.

Lasihytti Järvakandissa.



"Missä se tehdas on, minne pysäköin auton?" , kysyi bussikuski. "Se on tuo kivi tuolla." vastasi Eili :') Tästä en osaa kertoa paljon, koska en ymmärtänyt eestiksi kerrottua esittelyä. Mutta Eidaperessä emme muutenkaan viipynyt edes 10 minuuttia.

Paikka, jossa muinoin oli pieni Eidaperen lasitehdas.

Taaskaan en osaa kertoa paljoa, mutta tässä on Meleskin vanha lasitehdas, joka perustettiin 1700-luvun loppupuolella ja toiminta lakkautettiin vuonna 2005. Alkuun tehtaalla tehtiin lähinnä lasia peilejä varten, mutta myöhemmin myös käyttölasia.

Meleskin hylätti lasitehdas.
  
Tehtaan seinään oli muurattu paljon erivärisiä lasinpalasia :)



Päivän mielenkiintoisin paikka oli ehdottomasti kotimuseo Meleskissä. Omistaja (punatakkinen nainen aiemmassa kuvassa) esitteli ensin ryhmällemme tehdasta, minkä jälkeen menimme hänen kotiinsa. Ulkorakennuksessa oli vaikuttava kokoelma erilaista eestiläistä lasia. Alunperin perhe oli kerännyt isoisänsä puhaltamia esineitä, mutta myöhemmin innostunut keräämään muutakin. Piharakennus oli kuulemma alunperin ollut sauna, mutta nyt sen kaikki kolme huonetta olivat täynnä lasiesineitä :) Näyttelyssä oli jotain paljon viehättävämpää kuin virallisissa museoissa.
Tämän jälkeen väsynyt ryhmämme oli valmis palaamaan huoltoasemaruokailun kautta takaisin Tallinnaan.

Kotimuseo Meleskissä.

Seuraavana päivänä kävimme arkeologiamuseossa, jossa näimme lähinnä vanhoja Virostä löytyneitä helmiä. Ymmärsin niiden olevan melko harvinaisia, koska Virossa ei tehty paljon helmiä, mutta kaikki muu meni ohi, eikä valokuvia tullut otettua tästä paikasta.
Seuraava kohde oli keräilijä, jolla oli vaikuttava kokoelma erilaisia vanhoja pulloja.  Myöhemmin Eili selitti minulle, kuinka mies oli kertonut hauskoja tarinoita siitä, miten oli monet harvinaisuutensa saanut. Mies mm. keräilee muitakin vanhoja esineitä, kuten posliinia tai työkaluja, ja vaihtelee niitä muiden keräilijöiden kesken, joilla sattuu olemaan lasipulloja.
Mies vaikutti mahtavalta persoonalta, mutta valitettavasti kielimuuri piti minut jälleen tutustumasta liikaa vieraisiin.

Keräilijä Tallinnassa.

Komea pullokokoelma.

Pullokeräilijä oli viimeinen etappi yliopistoryhmän kanssa, mutta minulla ja Eilillä oli vielä iltapäivä treffit Eino Mäeltin kanssa<3 Odotin tapaamista innolla, mutta aamulla olin hämmentynyt Eilin soitettua Einolle, joka ihmetteli alkuun miksi halusin tavata hänet :') Noh.. tämähän oli itse oikeastaan kutsunut minut. Kuulemma mies oli myös sanonut puhelimessa: "Noh hyvä on. Hän saa tulla käymään, jos antaa minulle pusun." Eili pelkäsi että alan epäröimään, mutta tässä vaiheessa tiesin jo melko hyvin, minkälaisesta ihmisesta oli kyse :D

Ostimme kaupasta suklaakakun ja lähdimme bussilla kohti Tallinnan Trummia, jossa Eino asuu lasistudionsa kanssa. Perillä saimme etsittäväkselle valkoisen talon, jossa oli  musta ovi ja numero 7A. Hetken päästä vasemmalla levittäyty suuri 3 kerroksinen talo, joka muistutti enemmän kirkkoa kuin jonkun kotia. Olisin halunnut ikuistaa muiston kameralla, mutta toisten kotien kuvaaminen ilman lupaa ei mielestäni ole kovin mukavaa.
Jännitys pääsi viimein purkautumaan, kun Eino tuli avaamaan meille oven, ja edessämme seisova mies oli erittäin mukavan ja leppoisan näköinen :) Istuimme teepöytään ja seuraavan puolisen tuntia kuuntelimme Einon hauskoja tarinoista omasta ja tuttujensa lasinpuhaltajaurista. Myöhemmin Eino esitteli meille hiukan kotiaan takkahuoneineen ja talvipuutarhoineen, kunnes siirryimme alas hänen lasistudioonsa. Kompaktiin huoneeseen mahtui mukavasti koko taloa lämmittävä lasiuuni, kyylari, pieni työpöytä sekä trummeli. Vielä jonkin aikaa tarinoitiin lasista sekä suomen että eestin kielellä, kunnes viimein tuli aika lähteä.

Eino Mäeltin luona vierailu oli ehdottomasti yksi reissuni kohokohdista, eikä tiedä vaikka myöhemmin saattaisin vielä käydä hänen luonaan töiden merkeissä :)
Huhhuh.. työharjoitteluni alkaa lähetä loppuaan ja koti-Suomi häämöttää jo. On mukava päästä pian kotiin, mutta kyllä täältä on haikea lähteä :) Ihmiset ja kaikki muukin täällä on ollut niin mukavaa, että tulen varmasti käymään vielä uudestaan.

Tämän kirjoituksen jälkeen taitaakin sitten tulla jäähyväisblogikirjoitus :)

Ila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.