5.11.2013

Gooood morning CMOG! 2


 Mahtavat 6 viikkoa työharjoittelua Corning Museum of Glassin studiolla meni suorastaan lentämällä ja pitivät sisällään ainutlaatuisia hetkiä ja henkeäsalpaavia kokemuksia. Tässä siis vielä vähän kertomusta viimeisten viikkojen actionista;)
 

Corning Museum of Glass


Käväistäämpä ensin lasimuseossa sisällä kun ei viimeksi saanut mahdutettua sitä blogitekstiin. Corningin lasimuseo on yksi maailman upeimmista(ellei upein) ja esineistöltään kattavimmista lasimuseoista.
Siellä on todella laaja kokoelma lasin kehityksestä aina 3500 vuoden takaa ja erilaisia näyttelyitä oikeastaan kaikesta lasiin liittyvästä.

Pääaula


Museossa olevat näyttelyt vaihtuvat alituisesti ja esineitä on niin paljon, että vuokraisäntäni Frank, joka on työskennellyt siellä vuosikymmeniä, sanoi siellä olevan esineitä joita hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt.

Raksaa...
Museoon rakennetaan juuri paraikaa uutta lisäsiipeä, johon on tarkoitus sijoittaa pysyvästi joitakin kokoelmia(jos ymmärsin oikein) ja tämän 64 milj.$ projektin pitäisi olla valmis 2014! Sinä aikana jonka Corningissa vietin, rakennustyömää eteni silmissä ja tarkempaa tietoa projektista voi lukea CMOG.in omilta nettisivuilta www.cmog.org.




Tässä vielä mun lemppareita museolta!




Go Suomi! Ootas, mikä toi alennusprosentti on...

 Museolla pääsee seuraamaan live-lasinpuhallusta, jota selostetaan jatkuvasti ja useat kamerat seuraavat esineiden valmistusta. Jopa trummelin sisällä oli kamera, jonka seuraaminen oli tosi jännää isoilta ja pieniltä ruuduilta. Tämän tyyppisiä kameroita ei ymmärtääkseni hirveästi maailmalla ole :)
Kuvaa trummelin sisältä!

Tehdasuunin pienoismalli



Tällain palikka shakki...

<3

Käsittääkseni käsin kaiverrettu jollain raapimella...


Pari Linooooo!:)

 Studio kuuluu lasimuseoon, vaikka sijaitseekin erillisessä rakennuksessa museota vastapäätä. Studiolta täytyy ihan nyt erikseen mainita, että siellä on koko rakennuksessa, ILMASTOINTI!! mikä helpotti huomattavasti hytissä työskentelyä ja on kesäaikana aivan luxusta.
Studioooo!!!

Mahdollisuus työskennellä studiolla oli todella ainutkertainen ja koen itseni erittäin etuoikeutetuksi kun pääsin näkemään läheltä kuinka tällainsta massivista studiota pyöritetään.
Työtehtäväni studiolla vaihtelivat tarpeen mukaan ja kerroinkin niistä viime kirjoituksessa jo aika paljon.

Ja näitä moukaroimaan!
Täytynee rehellisyyden nimissä myös mainita, että kaikki työtehtävät eivät suinkaan olleet mitään herkkua ja yksi ärsyttävimmistä hommista oli kun residenssitaiteilija ei ollut muistanut kertoa, että haluaa uunisulatus lasinsa frittinä ja niin ollen jouduin murskaamaan isoja lasimönttejä lattialla polvillani...
Mutta koska sekä taiteilija itse että työohjaajani olivat niin tyytyväisiä lopputulokseen niin tehtävä oli vain selkää ¨kehittävä¨ haaste, eikä sitä tarvinut onneksi tehdä toista kertaa :)

Ergonomista!!
 Värien lajittelussa aloin olemaan aika pro kun pääsin sitä niin paljon tekemään ja alla olevien tasolasi jämäpalalaatikoiden selvittely oli kyllä melkonen homma.

Parin päivän rojekti...


Siellä oli yks aivan creisi kurpitsan tekijä, joka teki kahessa päivässä n.650 kurpitsaa ja kaikki näytti hyville!!!

Lemppari ravintola:)
 Viimeiseen viikkoon mahtui sitten paljon  korkealentoisempaa actionia, kun pääsin hyppäämään tandemhypyn pienkoneesta!!!
Kuten viimeksi jo mainitsin että suomalainen pariskunta Jussi&Nadja, harrastavat laskuvarjohyppyä ja niimpä kysyin eräänä päivänä Jussilta, että kuinkas pienellä varoitusajalla tandemhyppy onnistuisi. Seuraavassa hetkessä olin varannut itselleni tandemhypyn Fingerlakes Skydiversien kautta...!!!:O
Viinien maisteluu Nadjan ja Juben kanssa!
Valjaat päälle ja menox!

 Vasta kun suljin puhelimen, käsitin mitä olin mennyt tekemään ja käden kirjaimellisesti tärisivät loppupäivän :D Jännitys kuitenkin laantui parissa päivässä, kunnes lähdimme lauantai aamuna ajelemaan hyppypaikkaa kohti ja ajatukset pyörivät pienkoneen tärisevässä lattiassa ja mahdollisesti aukeavassa laskuvarjossa... Pitkän odottelun jälkeen oli kuitenkin todettava että sumu oli liian sankka ja hyppääminen olisi mahdollista, mutta pudotuksen aikana ei näkisi muuta kuin sumua.
Päätimme siis lykätä hyppyä ja lähteä maistelemaan jälleen Fingerlakesien viinejä viinitiloille :)
Torstaina sää olikin sitten loistava ja hyppy alkoi näyttää mahdolliselle jo Corningista lähtiessämme. En kuitenkaan halunnut juhlia liian aikaisin ja yritin pitää hermot kurissa siihen asti että hyppy varmistuisi. Hyppyluvan saatuamme lähtö tapahtuikin melko nopeasti ja sitten se olikin vain menoa! Erittäin suureksi yllätykseksi jännitys jäi aikalailla maan kamaralle ja 20min lentomatkasta pystyi nauttimaan rennohkosti ennenkuin saavutimme tavoite korkeuden n.3km ja oli aika laittaa lasit päähän ja ovi aukesi...
Safe landing!
Enään ei ollut paluuta ja päätin vain nauttia 30s. kestävästä vapaapudotuksesta. Ilmalento oli kerrassaan henkeäsalpaava kokemus ja yllätyksekseni ei yhtään niin paha kuin olin kuvitellut. Kaikki nyt vaan pienkoneen tärisevälle lattialle odottelemaan ja ilmoja halkomaan!!!





 MURMELI!!!! En tienny että niihinkin voi törmätä!

Ilta auringon ihailua onnistuneen mahtavan päivän jälkeen<3


Myös toinen haaveeni onnistuikin yllättäen ja Jussi & Nadja lähtivät käyttämään minua viimeisenä päivänä Niagaran putouksilla!! Ajomatka sinne kesti vajaa 3h. ja koin melkoisen yllätyksen kun huomasin että putoukset sijaitsevat keskellä kaupunkia :D
Amish perhe kesäretkellä:)
En tiedä mistä luonto-ohjelmista olin saanut käsityksen että ne olisivat luonnon keskellä...(?)

Mutta kyllä ne hiljaiseksi veti. Pääsin ihailemaan niitä sekä Amerikan että Kanadan puolelta pienten silta jonotusten jälkeen. Päivä oli kertakaikkiaan täydellinen kun lämmintä oli n.26'C, aurinko paistoi, putouksista tuleva vesisumu kasteli, aikamme ihailtuamme putouksia ja tyhjennettyäni Hard Rock Cafe Niagara Falls.sin, ajelimme kaikessa rauhassa takaisin päin ja menimme suoraan juhlimaan ystäviemme kanssa ja pystyin vielä rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä ennen seuraavan päivän raastavia jäähyväisiä ja piiiiiiitkää lentoa.

Ompa hyvä että tuo kyltti varotti, etten hypänny...

Ota kuva ota kuva, tukka kastuu...

Ilta auringossa palailua Kanadan puolelta...

 Niin päättyi harjoittelujaksoni Corningissa ja kuivattuani kyyneleeni lentokoneessa aloin jo pikkuhiljaa siirtää ajatuksiani Suomeen ja kaiken kokemani sulatteluun. Ja jos joku nyt ei ole ymmärtänyt kirjoituksistani niin nuo 6 viikkoa olivat olleet opettavaisimmat ja mahtavimmat viikot joita olen tähän mennessä kokenut. Suuren suuri kiitos siis Annukalle, joka järjesteli tätä mahdollisuutta, opettajille, vuokraisännälleni Frankille, koko CMOGin porukalle, erityisesti ohjaajalleni Harrylle!! sekä super kiitos Jussille ja Nadjalle, jotka ajeluttivat minua ympäriinsä ja saivat upeita asioita tapahtumaan! Corning teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja lupaan palata sinne vielä uudelleen!!!!


<3<3<3<3<3<3

 Tähän päättyvät blogi kirjoitukseni työssäoppimisjaksoiltani, kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet sitä lukea! :)





































































20.10.2013

90 yötä Babylonissa - osa 1

Sukkulani laskeutui Yhdysvaltain maaperälle 4. Heinäkuuta Herran vuonna 2013. Saapumistani juhlistettiin ympäri maata pitkään yöhön jatkunein ilotulituksin. Vaatimattomuuttani en osallistunut juhlallisuuksiin.


Paikalliset kontaktini sijaitsivat Wisconsinin osavaltion pääkaupungissa Madisonissa. Neljä vuorokautta kestäneen orientointiperiodini ajan minua opasti paikallinen nuorukainen, joka opetti minulle selviytymisen perusteet tässä oudossa uudessa ympäristössä ja majoitti minut perheensä asuntoon. Eteerisen lähiöidyllin ainoa särö olivat perheen lisäksi talossa asustaneet kissapedot.


Viidentenä päivänä olin valmis tapaamaan paikallisen gurun. Hän työskenteli valenimen Lupe alla. Pelotta siirryin kauko-Idästä valmistetun valtaisan nelivetoisen teräsratsuni hallintalaitteiden ääreen. Livuin muun liikenteen sekaan 8-kaistaisille valtateille. Tähtiliput liehuivat saloissa. Rockmusiikki pauhasi radiosta. Vapaus sulki minut syleilyynsä. Olin herkistyä. Luovin tieni bulevardille jonka päässä siinsi osavaltion hallintorakennus. Sen katolta maitansa valvoi Kultaisen Neidon hahmossa itse Wisconsin. Luomettomat silmät seurasivat jokaista liikettäni. Murskaava paranoia palautti ympäristöni vaarallisuuden takaisin mieleeni.

Sekavin tuntein saavuin teollisuusghetossa sijaitsevalle dojolle. Lämpimän vastaanoton jälkeen guru tutustutti minut tiloihinsa, alamaisiinsa, työvälineisiin, materiaaleihin ja perustekniikoihin. Aloitin oppini välittömästi harjoittelemalla lasinpuhalluslampun käytön ja yhdistämällä sitten kaksi lasitankoa toisiinsa ja irroittamalla ne toisistaan toistuvasti. Käytettävänä oli ehtymätön varasto borosilikaattilasia. Jatkoin kunnes olin liian uupunut jatkaakseni. Guru oli kuitenkin tyytyväinen edistykseeni. Sain luvan jatkaa vuorokauden levon jälkeen.


Palasin takaisin isäntäperheeni luokse. Shokkini oli kohtalainen kun huomasin perheen kadonneen jälkiä jättämättä. Vain kaksi kissapetoa asutti nyt taloa kanssani. Havahduin yöllä useita kertoja kissojen kävellessä ylitseni. Röyhkeä käytös oli häiritsevää, mutta laitoin sen kulttuurierojen piikkiin.


Päivän levon jälkeen aloin harjoittelemaan stringerien eli ohuiden tankojen vetämistä värillisestä lasista. Tätä jatkui loppuviikon ajan. Kissat kävivät öisin yhä röyhkeämmiksi kynsien minua nukkuessani.

Toisella viikolla aloin tekemään latticinoja, usea värisiä lasitankoja joissa värejä kierretään venyttäessä. Kissojen öiset hyökkäykset persoonaani vastaan alkoivat käymään harmillisen väkivaltaisiksi. Heräsin usein niiden purressa minua. Aloin pohtimaan niiden osallisuutta isäntieni äkilliseen katoamiseen. Koin parhaaksi lukita itseni vastedes öisin visusti petojen ulottumattomiin.


Kolmantena viikkona guru otti minut mukaansa pyhiinvaellukselle Las Vegasiin, missä järjestettäisiin saman aikaisesti kahdet useita päiviä kestävät lasimessut. Pakkasimme Lupen sulavalinjaisen rautamuulin niin täyteen hänen haalimiaan lasireliikkejä kuin suinkin kykenimme ja aloitimme 1700 mailisen vaelluksemme kohti syntien kaupunkia.


Aluksi loputtomalta vaikuttanut matka taittui kahdessa vuorokaudessa. Ensimmäisen ajopäivän aikana näimme kolmen osavaltion verran maissipeltoja, sekä tehdasfarmeja joissa naudat elivät lähes kommunistisen huonoissa oloissa.



Illalla saavuimme preerialla sijaitsevaan Denverin kaupunkiin, jossa yövyimme tuttavien luona joita emme koskaan tavanneet. Aivan majapaikkamme vieressä kohosi majesteettinen vuorijono, jonka ylitse jouduimme toisena päivänä kipuamaan.


Vuoriston ylitettyämme oli toinen päivä jo taittunut iltaan. Ajoimme muutaman osavaltion halki kuutamon valossa, ympärillämme vain erämaata ja aavikkoa. Välillä pimeydestä kiilui tuntemattomien petojen silmät. Muulimme ryytyminen kesken matkan olisi ollut kohtalokasta. Selvisimme kuitenkin matkamme todelliseen koettelemukseen, Las Vegasiin.



”Mikä tapahtuu Vegasissa, pysyy Vegasissa” - intiaanien ensimmäisille Vegasiin uhkapelaamaan saapuneille uudisraivaajille opettama sananlasku


Viidentenä päivänä pakenin paikalta lentäen. Koneen poistuessa kaupungin saastaisesta ilmatilasta vannoin etten enää ikinä palaisi. Olin psyykkisesti ja fyysisesti loppuun palanut, mutta yhä jokseenkin hengissä. Kenties Vegasiin viimeiseen lepoonsa lasketut muinaiset faaraot suojelivat minua.


Seuraavat viikot kuluivat dojolla aiemmin opittua loputtomasti toistaen ja välillä uutta nähdyn perusteella improvisoiden, kunnes ensimmäisen kolmesta kuukaudesta vierähdettyä isäntäperhe maagillisesti ilmaantui takaisin taloonsa. He vaativat pikaista poistumistani talosta, kiittäen kuitenkin kissojen hoitamisesta. En tohtinut kertoa että pelkäsin kissapetoja kuollakseni ja etten tiennyt mistä hoitamisesta he puhuivat. Joka tapauksessa olin koditon. Olin saavuttanut aivan uuden vapauden tason, vapauden asunnosta. Suuresta vapaudesta seuraa kuitenkin suuri vastuu. Miten puolustautuisin jos kissapedot löytäisivät minut yöllä kadulta? Olisiko minulla siihen oikeus? Aiheuttaisiko se maanlaajuista mielipahaa?

30.9.2013

Gooood morning CMOG! 1


 Noniin noniin, täällä taas!!!! Mutta maana tällä kertaa Amerikka ja kaupunkina Corning.
Reilut neljä viikkoa on jo ehtinyt vierähtää siitä kun saavuin tähän viehättävään pieneen kaupunkiin New Yorkin osavaltiossa.
Vuokraisäntäni Frank Starr
Pitkien lentojen, useiden vaihtojen, todella tiukkojen maahantulovirkailijoiden ja 7h. aikaeron uuvuttamana laskeuduin Elmiran lentokentälle, josta vuokraisäntäni Frank Starr tuli minut hakemaan. Toisin kuin Norjan reissullani, tällä kertaa minulla on koko ajaksi paikka missä asua, oma huone ja iso sänky!:)


Talo jossa asun!











Hiomakone



 Ensimmäisellä viikolla olin Harry Seamanin kylmätyöstö- ja kaiverruskurssilla, jolla pääosin opettelimme käyttämään erikokoisia laikkoja/kiekkoja(wheels:) Rakkaus kivikiekkoihin, syttyi välittöhästi ja oma henk.koht. suosikkini oli ns. ¨flintstone¨, joka lienee saanut nimensä piirretyistä:) Valitettavasti ei ole kuvaa, mutta iso, leveä ja punainen kivi.
Kelsey hioo luurangon kylkiluita



Kurssillä meitä oli 4, joka oli todella sopiva määrä, sillä kaikille riitti omat hiomakoneet ja koska 3/4 oli lasinpuhaltajia, päästiin puhaltamaan  omat esineet, joita kylmätyöstettiin loppuviikonajan.
Kyllä oli meinaan lasi eri planeetalta!















Viikko oli todella antoisa, sillä kurssipäivät alkoivat 9(joskin ovet aukesivat 8) ja Studiolla sai olla ilta 11. Useampana päivänä siellä tulikin viihdyttyä 8-11, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut kun kämpillä kävi vain nukkumassa. Kylmätyöstöä en tosin koko päivää tehnyt vaan karkasin aina iltaisin Tim Drierin flamework kurssille ja jos joku oli lähteny sieltä aiemmin kotiin, pääsin itsekin kokeilemaan:)
Mestari Tim Drier työssä


Viikon saldo!



















 


Laura, Kelsey, Harry, mä ja Steve. Huippu ryhmä!


Lance, John(puhaltaa) ja Dawn
 Toisella viikolla alkoi sitten harjoittelu ja työt lähtivät kunnolla käyntiin. Työssäoppimisohjaajani Harry Seaman on myös CMOG.in (Corning Museum of Glass) Studion huoltojohtaja (facilities manager), elikkä olen päässyt näkemään kuinka hommaa pyöritetään isossa studiossa, jossa järjestetään paljon kursseja, on vierailevia residenssiryhmiä, sekä tilojen ulkopuolisiavuokraajia. Käytännössä olen siis järjestellyt paikkoja, organisoinut ja listannut värejä, tyhjentänyt kyylareita, kylmätyöstänyt jonkin verran ja muutaman kerran päässyt avustamaan hytin puolelle. Pyörin vähän niinkuin teknikkona, mutta jos minulta tullaan kysymään jotakin, en yleensä osaa vastata:D

Kyllähän se muotti ekalla kerralla vähän savusi...
 
David Schnuckel tuli vähä jelppimää:)
Hm hm...
Studiolla oli 10 päivää pieni residenssi ryhmä (Lance Friedman, Jonathan Chapman ja heidän avustajansa Dawn JoLyn Passineau), joita autoin oikeastaan koko sen ajan kuin he siellä viettivät. Heidän suunnitelmansa oli todella massiivinen ja 5 osiosta valmistui loppujenlopuksi 2½. Sen mitä minä siitä ymmärsin niin teokseen kuului kalamalja, jossa on elävä kultakala, jonka yläpuolella on jokin liiketunnistin silmä ja riippuen siitä mihin suuntaa kala liikkuu silmän ali niin eri osiot kokonaisuudessa liikkuvat... Selkeää? Niin minustakin:) Valmiista tuotoksesta pitäisi tulla joskus videoklippi, mitä kyllä mielenkiinnolla odotan.....:) Mutta siis tämän ryhmän kanssa pääsin ensimmäisen kerran hytin puolelle ja päähommani oli ovien aukaisu! Mikä ei olekkaan niin helppoa kuin luulisi;) Enemmän kuitenkin autoin kylmätyöstön kanssa, kun olivat niin tyytyväisiä siihen, eivätkä itse olisi luultavasti ehtineet. Mielenkiintoista oli kyllä että hytin puolella olin tosiaan availemassa ovia ja sitten antoivat esineet minulle seuraavana päivänä kylmätyöstettäväksi... Niimpä
Sylintereitä sain hioa oikein olan takaa...(30)
















Petrimaljan reunan ja reiän hiominen









 Oli muuten isoimpia juttuja mitä olen koskaan hionut ja vaikka päivät olivat keskimäärin 9-5 niin kyllä ne venyivät muutaman kerran iltamyöhään. Diili oli kuitenkin hyvä, sillä vaikka tein työtä ilmaiseksi, niin Jonathan osti minulle melkeinpä joka päivä ruuat:)

Kalamaljan suun hiominen

Öljyssä liikuva härveli




Öljyssä pyörivä härveli (huomioi päädyn kiillotus;)

My man Jussi lempi puuhassaan!
 Corningissa asustelee myös suomalaispariskunta Jussi ja Nadja, jotka ovat alkaneet vapaa-ajallaan puhaltamaan lasia ja he vuokraavat hyttiä n. kerran viikossa. He harrastavat myös sellaista mummokerhosta seuraavaa lajia kuin laskuvarjohyppyä...
Pumpkin!
Täälä on nyt menossa sellainen kurpitsamania kun on syksy ja halloween lähestymässä, museo (CMOG) ostaa kuulemma 11 000 kurpitsaa vuodessa, joita  myydään museokaupassa!!! Kurpitsan tekoa on tullut kyllä nähtyä ja hyvin usein kun studiolle tulee lasinpuhaltajia, joihin olen ehtinyt tutustua ja kysyn että mitä aikovat tehdä, niin kuuluu vain syvä huokaus, kurpitsoja...(tietenkin). Jussi oli kuitenkin ensimmäinen, joka antoi minun itse kokeilla yhtenä viikonloppuna<3


ja pari lisää...

Luotto menopelini ROSS!


Luulin oikeasti että näitä on vaan piirretyissä!!!!

Vk.loppu reissu läheisille vesiputouksille!






















Corning sijaitsee pienessä laaksossa, jossa virtaa joki ja yöt ovat aika viileitä.
Aamuisin on todella raikasta kun kevyessä sumussa pyörällä suhauttaa töihin, mutta auringon noustessa päivä lämpötilat nousevat ja tällekkin viikolle on luvattu oikeastaan joka päivälle +25. Syksy on alkanut muuttaa ympäristöä keltaiseksi ja täällä on mielettömän kaunista. Olen viihtynyt erittäin hyvin ja ihmiset ovat todella mukavia ja auttavaisia. Englannin kielitaitoni on parantunut kohisten kun sitä pääsee käyttämään päivittäin ja ymmärtää mistä ympärillä puhutaan. Haikealta tuntuu ajatella, että olen 2 viikon päästä jo kotona... Taidankin jäädä tänne;)
Pääkatua 1

Pääkatua 2
Big Mac...?
 Ja Mäksä siitä missiosta, kyllä ne oli siellä mäkkärissä oikeassa, eivät ole isompia täälä! Ja oikeastaan pahemman makuisia. Suosikaa suomalaista M, älkää matkustako sen takia jenkkeihin!!:)




Corning vaikenee, mutta vain ensi kertaan!!!