31.1.2013

Rule Britannia Vol.3





En todellakaan aikonut päivittää tätä blogia näin usein, mutta täällä vaan tapahtuu kokoajan jotain niin päätöntä, että on pakko kertoa siitä muillekin :)

Lumi katosi yhtä nopeasti kuin se tulikin, enää ei ole jälkeäkään missään. Sitähän oli vielä perjantaina kokonaiset 2-3cm maassa ja viikonlopuksi luvattiin +10c, joten oli tiedossa, että lumi katoaa. No lumihan katoaa sulamalla... "Valtavasta" lumen määrästä johtuen täällä tuli hätä tulvista, kun toi mieletön lumimassa sulaa nyt niin nopeasti... Täälläpä oltiin kovin järkeviä ja annettiin oikein uutisissa, parina päivänä peräkkäin, ohjeeksi, että ihmiset voisivat yrittää pienentää tulvavahinkoja RAKENTAMALLA LUMIUKKOJA, KOSKA NIISTÄ LUMI SULAA HITAAMMIN :D AHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHAAAAAAAAAAA :D :D

Täällä ei kyllä mene päivääkään, että en naura vedet silmissä jollekin asialle :)

Olin myös menossa sunnuntaina lenkille, kun lumi tosiaan suli, mutta työkaverit olivat vähän huolissan ja olivat sitä mieltä, että olisi parempi odottaa, että ihan kaikki jää on sulanut... Tässä kuva pihalta ja jään määrästä :) okei, oli puistossa kahdessa kohtaa sohjoa.




Kaikki varmasti muistaa Tom the cockrolin tarinan edellisestä kirjoituksesta. No. Tomin huostaansa ottanut poliisisetä lähetti Pollylle kirjeen, oikein poliisiaseman viralliselle paperille kirjoitettuna. Hän kertoi, että Tom voi oikein hyvin, hän on saanut uuden henkilöllisyyden ( ihan kuin todistajiensuojelussa :) ) ja hän tottelee nykyään nimeä Rocky. Rocky on oppinut käyttäytymään hyvin uudessa kanalassaa ja hän on hyvin onnellinen. Että jos joku teistä oli huolissaan Tomista, niin nyt voitte huokaista helpotuksesta :)

Mulle sattui hauska tapahtuma (taas) viime viikolla, kun olin vapaapäivänä Cheltenhamissa käymässa Graemen ja Imogenin kanssa. Bussit näiden kahden paikan välillä kulkee tunnin välein. Olimme tulossa takaisinpäin ja bussi hajosi ylämäessä... vaihdelaatikko romuna. Bussikuskimme soitti tietysti asiasta eteenpäin ja sen sijaan, että olisi lähetetty uusi bussi noutamaan meitä, paikalle lähetettiinkin mekaanikko korjaamaan bussia siinä tienpenkassa :D Siinä sitten istuimme ja katsoimme kun kaveri availi yhtä sun toista luukkua ja moni siinä ääneen sanoikin hänelle, että tuskin saa rikkinäistä vaihdelaatikkoa ihan noin vaan lennosta korjattua, mutta ei auttanut, yritys vaan jatkui. Istuimme bussissa sitten siihen asti, että seuraava bussi tunnin kuluttua pyyhälsi ohi ja nappasi meidän matkaan. Mullahan oli ihan törkeä vessahätä jo siinä vaiheessa kun astuimme bussiin alunperin, mutta ajattelin, että jaksan kyllä odotella kämpille asti, että ei myöhästytä bussista. Kyllä kannatti. Juoksin niin lujaa kuin täydellä rakolla pystyin, kun viimein päästiin Cirencesteriin ja tönin mummoja mennessä pois alta.  Aina olen arvostanut HSLää suuresti ja arvostus vain kasvaa :)

mekatsu tuijotteli lattialuukusta moottoriin



Se on kyllä sanottava, että autotiet on hoidettu täällä huomattavasti paremmin kuin Suomessa. Ja en nyt tarkoita niinkään teiden kuntoa, koska ei voi verratakaan keskenään meidän sään ja tän sään vaikutuksia teihin. Ei. Mä puhun nyt liikenneturvallisuudesta. Melkein kaikilla teillä missä ollaan nyt ajettu, on keskiviivalla ja tien reunassa heijastimia/kissansilmiä, että näkee tosi selvästi missä kaistat ja tien reuna menee. Isommilla, M teillä, tien reunan heijastimet on vielä punaiset ja keskikaista valkoinen, että eron näkee todella selvästi. Meidän pitäisi ottaa mallia! 


Nyt kaikille tähän ykkös osion loppuun paras trick of the trade mitä oon ikinä kuullut! Silpasin tossa menneenä päivänä sormeen aika syvän haavan, kun katkottiin lasia. Ei ollut kuitenkaan niin iso, että olis pitänyt mennä näyttämään lääkärille, mutta tunnin verran mä siihen vaihdoin laastaria toisensa perään, kun veren tulo ei loppunut. Graeme siinä sitten tunnin jälkeen kysyi haluanko tehdä jotain mikä ei ole turvallisuusmääräysten mukaista :) Tietysti halusin! G kävi hakemassa lusikallisen sokeria, kaatoi sen haavan päälle ja laittoin uuden laastarin siihen. Siihen loppui verenvuoto! Tämä kikkakolmonen oli opittu Etelä-Afrikkalaiselta lasinpuhaltajalta, joten laitetaan hyvä kiertämään.
Että sokeria vaan haavoihin (hah, tästä tulikin uus sananlasku) siellä kotona!

Sirrytäänpäs tästä sitten taas siihen työharjoitteluosioon ja tähän videoon on myös hyvä lopettaa, jos mun työharjoittelu ei satu kiinnostamaan, cheerio!
Joudutte kääntämään joko päätä tai konetta, en osaa kääntää videota :)
(niin ja mä tietysti tarkoitin oikealle, sit vasemmalle, enkä toistepäin, ymmärrätte mistä puhun, kun katsotte ton pätkän)




Meillä on töissä tosi hauskaa joka päivä ja lapsihan on terve kun se leikkii, eikö?



Team Loco, Colin ei tietenkään ollut töissä, kun kuva otettiin




Pääsin tiistaina käymään Miken matkassa Englantilaisen lasin keskuksessa , Ruskin glass Centressa, kun menimme viemään kristallikulhoa kaiverrettavaksi.









Oli älyttömän mielenkiintoinen visiitti! Ruskinissa on useampi lasinpuhaltaja, mutta myös monta kaivertajaa, kameolasin kaivertajaa, lyijylasin tekijöitä jne. jne. Me veimme kulhomme Redhouse Glass Craftsiin ja mikä paikka I tell you! Mikehan tekee pelkkää kylmätyöstöä locossa, joten kaiverrus kiinosti myös häntä erityisesti. Vietimme tunnin verran vaan herroja seuratessa, kun tekivät erilaisia kaiverruksia kristalliesineisiin. Omistaja oli ihana ja jaksoi selittää meille koko ajan mitä tekee, miten, miksi. Hän esitteli erilaisia korjattavaksi lähetettyjä esineitä, kertoi miten he korjaavat esim. kristallilasin haljenneen jalkalaatan ja näytti uusia tilaustöitä ja mitä koneita he niihin käyttävät. Jos jotain kiinnostaa kristallikaivertamisen opiskeleminen, niin ottakaa yhteyttä Redhouseen ellette halua mennä tsekkeihin!










herra omistaja näytti mihin kaikkeen laiteitta käytetään





korjattavaksi lähetettyjä kristalliesineitä

Oli tosi hieno juttu, että Colin halusi, että pääsen käymään Ruskinissa, kaikki täällä tuntuvat olevan ylpeitä paikasta.

No sitten seuraavaan aiheeseen.

Locon lasihytissä on sen hieman erilaisen penkin lisäksi muutama muukin asia erilailla kun meillä koulussa.
Mä nyt selitän näitä vähän siihen malliin, että meidän äiti (ja ehkä joku muukin lasialan ulkopuolinen on tekemisen puutteessa lukenut tänne asti) ymmärtää mistä mä puhun.

Locossa käytetään ainoastaan kristallilasia (eli lyijypitoista lasia). Kaikki lasi mitä locossa käytetään on kierrätyslasia, eli hajonneiden kristalliesineiden palasia, ja ylijäämä "jätettä" jota tuodaan locoon englantilaiselta kristallitehtaalta.. Ei mitään pellettejä tai muuta vastaavaa, ainoastaan hajonneita lasinpalasia. Uuni myös fyllataan (äidille: täytetään) samasta luukusta, kuin mistä lasi otetaan ja tämä, yhdistettynä kierrätyslasin käyttöön, johtaa siihen, että lasin pintaan nousee paljon kuplia ja muuta sotkuista lasimassaa. Lasin pintaa lapioidaankin aina ennen ison lasimäärän ottamista siten, että isolla metallilastalla vedetään pinnan huono lasi uunin etuosaan ja lasia otetaan heti perään uunin takaosasta. (laitan pe tähän kuvan lapioimisesta/haravoimisesta, koska fyllasimme uunin juuri tänään, niin saan huomenna hyviä kuvia. Että jos joku lukee tämän sitä ennen, niin kannattaa palata, jos kuva millään muotoa kiinnostaa :) )

Englannissa on ilmeisesti ihan yleisesti käytössä katonrajaan/tai jonnekin korkealle kuitenkin, sijoitettu "haarukka", johon pilli voida laittaa roikkumaan seuraavaa työvaihetta odottamaan. Aika näppärän näköisesti on näyttänyt toimivan. Yksi aloittaa ja jättää pillin lasin kanssa haarukkaan odottamaan jatkajaa.



Täällä ei myöskään ole hiekkaplaanan (jaaaaa siis mikäs se olis noin selvällä suomenkielellä... tollanen iso pyöreä hiomakiekko? viisaammat voi vaikka laittaa mulle feisbuukkiin viestiä mikä se on) lisäksi oikeastaan muita hiontakoneita, vaan loppuhionnat tehdään käsin lasialustalla ja "hiekalla" (gritillä). On tullut sitten aika tutuksi toi homma. Joka päivä viime viikolla. Koko päivän muutamana onnekkaana päivänä.
Jos mä tekisin tota joka päivä, niin mulla olis käsijumalan kädet kun tuun täältä pois.




Ensin hiotaan hieman isommalla gritillä ja sitten siirrytään toiselle alustalle ja hiotaa hienommalla gritillä. Lopputulos on kyllä erinomainen. Ei paljon tarvitse pelätä, että lasiin tulee/jää niitä ärsyttäviä naarmuja pohjaan, mitä ainakin meidän nauhahiomakoneesta helposti jää. Ai niin, näiden suosikki suomekielinen sana on nauhahiomakone :) Joudun lähestulkoon jokapäivä sanomaan sen parikin kertaa :) On kuulemma niin hassun kuuloinen. No onhan se vähän dorkan kuuloinen sana, myönnettäköön :)

Ja hei onkÖ mun paikka? Teetä vedetään 4-8 kertaa työpäivän aikana! Mahtavaa! Tulee vierotusoireita, kun tuun kotiin.

Täällä alkaa lauantaina brewery artsilaisten näyttely, jota meen locon vuoroilla muutamaan otteeseen valvomaan. Laitan seuraavaan blogiin kuvia, on varmaan mahtava näyttely, sen aiheena on make believe (mielikuvistus jutut/sadut, määritelmä menee seuraavasti: the act of pretending that what is imaginary is real) ja kaikki tekee jotain tunnetuista saduista tai kirjallisuuden klassikoista.



Too-da-loo, harkkari kiittää ja kuittaa

22.1.2013

RULE BRITANNIA Vol.2



Noninoninoni. Otetaan tähän alkuun nää tärkeimmät asiat. 1.Mä en tuu enää ikinä takas täältä. 2. Siis tää sää! 3. Only in England

1. En. Tule. Jään. Tänne.

2. Tää kylmyys ei lähde enää ikinä mun luista pois. Vaikka pakkasasteita ei ole kuin muutama, niin kosteus on hirvittävä ja siten tuntuu paljon pahemmalta kuin -20c kotona, jossa on KUIVAA, kun on pakkasta. Mia sä tiedät mistä mä puhun.

Niinkuin jo aiemmin sanoin, tää talo on kuin jääkaappi. Täällähän ei ole 200 vuotta sitten (eikä kyllä kauheesti nykyäänkään) käytetty mitään eristeitä, kun taloja rakennettin, eli mun ja ulkoilman välissä on pelkää kiviseinää. Niin ja tollanen kiva yksinkertainen lasi, tossa ikkuna-aukon kohdalla. Mmmm.. lämmintä... Voisko joku tuoda sen mun Canada Goosin takin tänne! 
Eikä nää lämmitä mitään muuta kuin alakerran olohuonetta takan avulla... Ja välillä Pollyn huoneen lämmitin on päällä nukkumaan mennessä jos on tosi kylmä. (Mun mielestä täällä on kokoajan tosi kylmä) 

No. Mähän oon tuhma. Haahuilen yleensä alhaalla siihen asti, kun Polly menee nukkumaan (koska se edelleen haluaa lukea mulle joka ilta, kun menee nukkumaan) ja sitten hiivin omaan huoneeseen ja laitan patterin täysille :) Supernopee lämmitys huoneeseen, että vaatteista voi vähentää yhden villapaidan ja verkkarit, ja sitten patteri paljon pienemmälle, että noiden sähkölasku ei kasva saman verran kuin mitä maksan tästä vuokraa :) Loput 2 villapaitaa ja verkkarit nakataan kaappiin sitten kun hyppään peitoJen alle. Ja sitten jos joku suomalainen joskus kääntää tätä blogia Alexille ja petelle, niin Shhhhhhh, älä käännä äskeistä.

Ja sit tämä lumi :D Koko maa meni kaaokseen, kun täällä oli sentti lunta maassa. Torstaina luvattiin yöksi lumisadetta ja ihmiset varautuivat kuin maailmanloppuun hamstraamalla ruokaa kaupoista. Tossa viereisen kaupan parkkipaikalla oli piiiitkä jono koko illan, kun ihmisillä oli hätä päästä tyhjentämään hyllyjä. No eihän kukaan autoileva sitten mennytkään perjantaina töihin, koska juuri kenelläkään ei ole talvirenkaita ja maassa oli sen sentin verran lunta.


Tällä lumimäärällä ei liikuta sitten metriäkään

Meillä oli kyllä studio auki, koska suurinosa asuu kävelymatkan päässä, mutta kaksi "urhoollista" ketkä asuvat autoilumatkan päässä tulivat reippaina aamulla töihin, mutta molemmat lähtivät heti yhdenksän jälkeen takaisin kotiin, että eivät vaan jää kylille jumiin, kun lumen tulo jatkui. No jos ihan rehellisiä ollaan, niin sitä lunta tulikin sitten ihan koko päivän ja suomessakin olis tullut ojaanajo jos toinenkin. Mutta pointtina tässä se, että 1cm riittä, niin koulut kiinni ja kukaan ei lähde autolla mihinkään! Postikin oli kiinni, kun ei ollut päässyt tarpeeksi henkilökuntaa töihin :)

Kaikki on täällä ihan sekaisin lumesta, täälläpäin ei oo tullut lunta kuulemma vuosiin. (kiva, että tuli nyt, koska tää lumi on mulle ihan uus kokemus se on niin jännää, valkoista ja kylmää) Työmatkan varrella olevan vihanneskaupan myyjät rakensivat välittömästi kaupan eteen lumilinnan ja puistojen penkeille ym. on tehty lumi-ihmisiä. Oli siellä yks Wallacekin (from Wallace and Gromit) koitan saada Lauralta kuvan tähän. Graeme töistä heittäytyi kanssa tekemään lumienkeleitä ja halusi itsestään otettavan kuvia :)

3. Ja sit vielä pari juttua, jotka ei voi tapahtua missään muualla kuin Englannissa. Mullahan on siitä hieno tilanne, että mä voin sanoa ihan mitä vaan, koska oon itsekin enkku. Mulla on vapaampi sanankäyttö, koska tavallaan parjaan samalla itseäni :)



Tää näiden pukeutuminen. Mä oon jo useamman vuoden ihmetellyt, että kun Englannissa menee talvella viikonloppuiltana ulos, niin tytöt kulkee minihameet ja pikkutopit päällä paikasta toiseen ilman mitään pitkähihaisia paitoja saatikka takkeja. No ehkä tää kylmissä taloissa asuminen karaisee (tähän lopputulokseen me tultiin Lauran kanssa, kun pohdittiin tätä oikein ajan kanssa tossa yks päivä). Mut siis tää outo vaatekulttuuri ei koske vain tyttöjä vaan esim. eilen ja tänään kadulla on tullut miehiä vastaan SHORTSIT JALASSA, vaikka täällä on pakkasta ja lunta maassa. Mä oon niin ylpee, että mun suonissa virtaa samaa verta... :)

Toinen only in England aihepiiriin kuuluva asia. Meidän pihallahan on sitten kanoja ja kukko. Kolme kanaa ja yksi kukko. Kukko tuotiin kuulemma muutama viikko ennen mun saapumista tänne, koska joku näiden ystävä oli meinannut lopettaa sen, kun se oli kovin hankala. (Täällä on siis tällähetkellä iso villitys, että ihmiset kasvattavat pihoillaan kanoja...). No Pete ja Alex päättivät pelastaa kukon tänne, että se saa vielä lisää elinaikaa. Hommat nyt ei sitten luistaneet täälläkään kovin hyvin, koska kanat pelkäsivät kukkoa, lopettivat syömisen, tiputtivat höyheniä jne.jne. Alexin ystävätär J.J. , jolla on maatila, tuli torstaina tänne Skotlannista. Nämä miettivät sitten oikein ryhmällä täällä perjantaina, että nyt se kukko pitää lopettaa, kuka sen lopettaa ja miten. Mä olin valitettavasti töissä tämän keskustelun tapahtuessa, joten en päässyt todistamaan tapahtunutta, mikä harmittaa mua suunnattomasti. Alex oli heti kieltäytynyt kunniasta, Pete oli sanonut, että hänkään ei haluaisi sitä tehdä ellei jää ainoaksi vaihtoehdoksi. No J.J oli sitten maatalon emäntänä lupautunut hommaan, mutta heidän asiaa puidessa oli talon ohi kävellyt kaksi poliisia ja J.J. oli tuuminut, että hänpä käy kysymässä josko poliisisedät olisivat niin ystävällisiä, että auttaisivat tässä asiassa...
Hän selitti asian poliiseille, jotka TULIVAT PIHALLE PÄHKÄILEMÄÄN asiaa ja tutkimaan tilannetta. Yhdessä he siinä sitten olivat miettineet miten asia olisi paras hoitaa, kun toinen poliiseista olikin päättänyt, että kukkoa ei tapeta vaan hän vie sen kotiin..!! Siis wtf?

Pete antoi minulle kuvan tästä ikimuistoisesta hetkestä kun Tom the Cockrol sai uuden kodin


No hyvä kukolle, sai taas varmaan pari viikkoa lisää elinaikaa, mutta kyllä suomessa poliiseilla on a) muutakin tekemistä, oletettavasti ainakin ja b) olisivat soittaneet jonnekin läänin eläinsuojeluun jo heti ensimmäisen lauseen jälkeen :) Mutta hyvä näin, kaikille jäi hyvä mieli. Kiva, että otetaan vähän löysin rantein, eikä olla niin turhantärkeitä :)

Tästä eteenpäin tulee pelkkää työharjoittelu asiaa, että ne keitä aihepiiri ei nappaa, voivat tässä kohtaa sulkea selaimen ja cheerio!



Loco Glassista hieman infoa tähän alkuun. Loco on Colin ja Lousie Hawkinsin 1998 perustama yritys. Tällä hetkellä Lousie on hoitovapaalla kahden pikkupojan kanssa, eli teen töitä Colinille. Locossa työskentelee minun lisäkseni Richie, Imogen, Graeme, Mike ja Nicky. R, I ja G ovat kaikki opiskelleet lasinpuhallusta ja suorittaneet tutkintonsa. Mike on ollut jo useamman vuoden Locossa töissä, mutta hän ei ole opiskellut ikinä lasinpuhallusta, kylmätyöstöä tms. Hän on Locossa oppinut kylmätyöstön taidon ja hän onkin vallan erinomainen työssään (jos siellä langoilla on vielä tässä vaiheessa joku muukin, kuin meidän koulun oppilas tai opettaja, niin kylmätyöstöllä tarkoitetaan mm. hiomista, hiekkapuhallusta, kaiverrusta ym. hommaa jossa lasin työstämiseen ei tarvita kuumuutta/lämpöä). Nicky ei ole lasinpuhaltaja, hän on kuvataiteilija, joka tekee Locon toimistohommat, tilaukset ym. ja hieman kylmätyöstö hommia.
Richie on tulossa jossain vaiheessa keväällä suomeen tekemään Anun kanssa roll-uppeja, että koulun porukat näkevät hänet silloin (mikäli ette ole juuri silloin omissa työharjoitteluissanne).
Kaikki Locossa on todella hauskoja tyyppejä ja olemme luonnollisestikin käyneet jo muutamaan otteeseen pubissa töiden jälkeen heittämässä vähän läppää :)

Loco sijaitsee paikassa nimeltä New brewery arts, joka on vanha panimorakennus, joka on nykyään täynnä eri käsityöläisten studioita. Yksi heistä on ystäväni Laura, joka on asunut Englannissa jo 15 vuoden ajan. Laura tekee ihania nalleja, hiiriä, pöllöjä ja muita mahtavia pikku ystäviä, käykää katsomassa Lauran töitä osoitteessa www.mirjamidesign.com

Tässä kuvia koko rakennuksesta ja Locosta (ja mulla ei edelleenkään ole mitään sananvaltaa siihen mihin nää kuvat ruudulla sijoittuu, yritetty on)

 
Panimorakennus

 
Loco Glassin sisäänkäynti
     
Studion etuosan myymälä
Hytti (Jos siellä vielä näinkin pitkälle on joku koulun ulkopuolinenkin roikkunut matkassa, niin kerrottakoon, että työskentelytilaa kutsutaan lasihytiksi)
Vasemmalta oikealle: Imogen, Mike, Graeme,Nicky ja Richie. Otan kunnon ryhmäkuvan joku päivä.
Olen nyt ollut viikon Locossa ja olen tehnyt jo useita erilaisia töitä. Luonnollisestikin olen joutunut siivoushommiin, se oli odotettavissakin, mutta sen lisäksi olen päässyt paljon studion jokapäiväiseen pyörittämiseen mukaan, kuten tilauksien pakkaamiseen, tarkistamiseen, laskuttamiseen, lähettämiseen jne. Olen tehnyt korvakoruja, katkonut "caneja" (sori mä oon jo viikon jälkeen niin enkku, että en voi mitenkään muistaa mikä toi sana on suomeks ja sanakirja tarjoaa mulle ihan vääriä vaihtoehtoja).
Olen myös jo yllättäen päässyt hiomaan esineitä ( en olisi jos Colin olisi tajunnut mihin mua laitetaan :) ). Normaalisti esineiden työstämään pääsyyn on kulunut useampi viikko, mutta Graeme luotti, että osaan hio suoria pohjia :D
Colin sanoi tänään, että pääsen "kuuma puolelle" mukaan tällä viikolla, jeij!

Nyt sitten äitikin voi sulkea sivun, Veeralle ja muille koululaisille laitan vielä kaksi kuvaa näiden penkistä, joka on pikkuisen erilainen kuin meillä. Että too-da-loo ja seuraavaan päivitykseen XXX



http://2.bp.blogspot.com/-IDtze8GuwPM/UP7OUwr1PZI/AAAAAAAAANE/pzFkqODIOy8/s1600/WP_000082+(2).jpg
KATTOKAA TOTA SELKÄNOJAA :) !




Selkänoja vielä lähikuvassa ja postisaksiakin säilytetään tossa penkin reunalla




15.1.2013

RULE BRITANNIA



'
In Da House!


No niin pikku murmelit siellä kotona. Tämä on työharjoittelublogini ajastani Englannissa ja Loco Glassissa. Varoitan kaikkia lukijoita sangen huonosta kirjoitustaidostani, mutta kukaan ei pakota teitä lukemaan tätä :)
Ai niin, enkä osaa sijoitella näitä kuvia hienosti, ne tulee mihin ne tulee

Saavuin Lontooseen viime perjantaina ja aloitin englantilaisten solujeni herättelemisen ja vahvistamisen välittömästi laukkuaulasta poistumisen jälkeen kävelemällä ensimmäiselle kioskille ostamaan paikallisen juorulehden ja pussin salt and vinegar sipsejä. Ihanaa.

The feeling of pure happiness. Siinä ensimmäiset tunnelmat Englannista. Kun bussi Heathrown terminaalista lähti ajamaan kohti Cirencesteriä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta sekä spotify jumala siunasi sattumalta Viva la vidalla korvanapeista, onnellinen oli ainoa mielessä pyörivä sana. Jos olisin vielä pidellyt Pimm's lasia kädessä olisin ollut ekstaasissa. Ne ketkä eivät tiedä mitä Pimm's on, teillä on aukko sivistyksessä, googlatkaa.

Kirjoittelen nyt tähän ensimmäiseen tarinaan muita kuin työharjoittelu asioita, niistä ehtii sitten monta kertaa myöhemminkin. Kävin kyllä jo moikkaamassa studiolla heti perjantaina, oli hieno paikka ja tosi hauskoja ihmisiä töissä.

Englannissahan vuokra-asunnot ovat kalliita ja koska olen täällä vain lyhyen aikaa, olen paikallisen tavan mukaan vuokrannut huoneen talosta, jossa asuu englantilainen perhe (Alex, Pete ja Polly). Talo on mieletön, muutaman sata vuotta vanha rakennus, jossa on mielettömän hienot puitteet. Ja kylmä. Tietysti. Koska näissä taloissa ei ole lämmitystä irtopattereita ja takkoja lukuunottamatta.

Talo
                                                    
                                                           

Aula
     


 Mun huone







                        
Vieläkin mun huone
                                                       



Näkymä mun huoneesta
          
                                                                              

Sitten meillä on tällainen kiva albiinotiikerin pää seinällä, jonka Alexin isoisä on Intiassa ampunut...





















                                        


Olen todella tyytyväinen majoitukseen. Sijainti ihan loistava, töihin kävelee 2min, ja kaikkialle muualle 4min :).
Ja perhe on älyttömän mukava. Olen saanut jo uuden parhaan ystävänkin (me ollaan BFF), talon omistajien (Alex ja Pete) 5v tyttären, iki-ihanan Pollyn, joka haluaa joka ilta lukea minulle kirjaa ja toivoo, että voisin mennä töiden sijaan hänen mukana kouluun :)


Polly ja Pudding :)


Cirencester on vanha kaupunki, jolla on kirjava historia. Roomalaiset pitivät täällä majaa kaksi tuhatta vuotta sitten ja heidän panoksensa alueelle on ollut merkittävä. Nykyään tämä on kuvankaunis, idyllinen pikkukaupunki, jossa on noin 19.000 asukasta. Alue elää pääsääntöisesti maanviljelyksestä, täällä sijaitsee mm. Royal Agriculture College. Myös Prinssi Charlesin maatila (jossa hän pääsääntöisesti asuu) sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Pitänee käydä moikkaamassa. 
Cirencesterissä ja lähialueilla on myös paljon taide- ja käsityöväkeä, ja ohjelmistossa onkin tehdä visiittejä muihinkin kyliin. 

Alla vielä muutamia kuvia keskustasta.






 


      



            



Tässä päiväkirjamerkintojen ensimmäinen osa, loppu tuli vähän töksähtäen, sorrysorry, jatkoa tulee pian, too-da-loo darlings!