31.1.2013

Rule Britannia Vol.3





En todellakaan aikonut päivittää tätä blogia näin usein, mutta täällä vaan tapahtuu kokoajan jotain niin päätöntä, että on pakko kertoa siitä muillekin :)

Lumi katosi yhtä nopeasti kuin se tulikin, enää ei ole jälkeäkään missään. Sitähän oli vielä perjantaina kokonaiset 2-3cm maassa ja viikonlopuksi luvattiin +10c, joten oli tiedossa, että lumi katoaa. No lumihan katoaa sulamalla... "Valtavasta" lumen määrästä johtuen täällä tuli hätä tulvista, kun toi mieletön lumimassa sulaa nyt niin nopeasti... Täälläpä oltiin kovin järkeviä ja annettiin oikein uutisissa, parina päivänä peräkkäin, ohjeeksi, että ihmiset voisivat yrittää pienentää tulvavahinkoja RAKENTAMALLA LUMIUKKOJA, KOSKA NIISTÄ LUMI SULAA HITAAMMIN :D AHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHAAAAAAAAAAA :D :D

Täällä ei kyllä mene päivääkään, että en naura vedet silmissä jollekin asialle :)

Olin myös menossa sunnuntaina lenkille, kun lumi tosiaan suli, mutta työkaverit olivat vähän huolissan ja olivat sitä mieltä, että olisi parempi odottaa, että ihan kaikki jää on sulanut... Tässä kuva pihalta ja jään määrästä :) okei, oli puistossa kahdessa kohtaa sohjoa.




Kaikki varmasti muistaa Tom the cockrolin tarinan edellisestä kirjoituksesta. No. Tomin huostaansa ottanut poliisisetä lähetti Pollylle kirjeen, oikein poliisiaseman viralliselle paperille kirjoitettuna. Hän kertoi, että Tom voi oikein hyvin, hän on saanut uuden henkilöllisyyden ( ihan kuin todistajiensuojelussa :) ) ja hän tottelee nykyään nimeä Rocky. Rocky on oppinut käyttäytymään hyvin uudessa kanalassaa ja hän on hyvin onnellinen. Että jos joku teistä oli huolissaan Tomista, niin nyt voitte huokaista helpotuksesta :)

Mulle sattui hauska tapahtuma (taas) viime viikolla, kun olin vapaapäivänä Cheltenhamissa käymässa Graemen ja Imogenin kanssa. Bussit näiden kahden paikan välillä kulkee tunnin välein. Olimme tulossa takaisinpäin ja bussi hajosi ylämäessä... vaihdelaatikko romuna. Bussikuskimme soitti tietysti asiasta eteenpäin ja sen sijaan, että olisi lähetetty uusi bussi noutamaan meitä, paikalle lähetettiinkin mekaanikko korjaamaan bussia siinä tienpenkassa :D Siinä sitten istuimme ja katsoimme kun kaveri availi yhtä sun toista luukkua ja moni siinä ääneen sanoikin hänelle, että tuskin saa rikkinäistä vaihdelaatikkoa ihan noin vaan lennosta korjattua, mutta ei auttanut, yritys vaan jatkui. Istuimme bussissa sitten siihen asti, että seuraava bussi tunnin kuluttua pyyhälsi ohi ja nappasi meidän matkaan. Mullahan oli ihan törkeä vessahätä jo siinä vaiheessa kun astuimme bussiin alunperin, mutta ajattelin, että jaksan kyllä odotella kämpille asti, että ei myöhästytä bussista. Kyllä kannatti. Juoksin niin lujaa kuin täydellä rakolla pystyin, kun viimein päästiin Cirencesteriin ja tönin mummoja mennessä pois alta.  Aina olen arvostanut HSLää suuresti ja arvostus vain kasvaa :)

mekatsu tuijotteli lattialuukusta moottoriin



Se on kyllä sanottava, että autotiet on hoidettu täällä huomattavasti paremmin kuin Suomessa. Ja en nyt tarkoita niinkään teiden kuntoa, koska ei voi verratakaan keskenään meidän sään ja tän sään vaikutuksia teihin. Ei. Mä puhun nyt liikenneturvallisuudesta. Melkein kaikilla teillä missä ollaan nyt ajettu, on keskiviivalla ja tien reunassa heijastimia/kissansilmiä, että näkee tosi selvästi missä kaistat ja tien reuna menee. Isommilla, M teillä, tien reunan heijastimet on vielä punaiset ja keskikaista valkoinen, että eron näkee todella selvästi. Meidän pitäisi ottaa mallia! 


Nyt kaikille tähän ykkös osion loppuun paras trick of the trade mitä oon ikinä kuullut! Silpasin tossa menneenä päivänä sormeen aika syvän haavan, kun katkottiin lasia. Ei ollut kuitenkaan niin iso, että olis pitänyt mennä näyttämään lääkärille, mutta tunnin verran mä siihen vaihdoin laastaria toisensa perään, kun veren tulo ei loppunut. Graeme siinä sitten tunnin jälkeen kysyi haluanko tehdä jotain mikä ei ole turvallisuusmääräysten mukaista :) Tietysti halusin! G kävi hakemassa lusikallisen sokeria, kaatoi sen haavan päälle ja laittoin uuden laastarin siihen. Siihen loppui verenvuoto! Tämä kikkakolmonen oli opittu Etelä-Afrikkalaiselta lasinpuhaltajalta, joten laitetaan hyvä kiertämään.
Että sokeria vaan haavoihin (hah, tästä tulikin uus sananlasku) siellä kotona!

Sirrytäänpäs tästä sitten taas siihen työharjoitteluosioon ja tähän videoon on myös hyvä lopettaa, jos mun työharjoittelu ei satu kiinnostamaan, cheerio!
Joudutte kääntämään joko päätä tai konetta, en osaa kääntää videota :)
(niin ja mä tietysti tarkoitin oikealle, sit vasemmalle, enkä toistepäin, ymmärrätte mistä puhun, kun katsotte ton pätkän)




Meillä on töissä tosi hauskaa joka päivä ja lapsihan on terve kun se leikkii, eikö?



Team Loco, Colin ei tietenkään ollut töissä, kun kuva otettiin




Pääsin tiistaina käymään Miken matkassa Englantilaisen lasin keskuksessa , Ruskin glass Centressa, kun menimme viemään kristallikulhoa kaiverrettavaksi.









Oli älyttömän mielenkiintoinen visiitti! Ruskinissa on useampi lasinpuhaltaja, mutta myös monta kaivertajaa, kameolasin kaivertajaa, lyijylasin tekijöitä jne. jne. Me veimme kulhomme Redhouse Glass Craftsiin ja mikä paikka I tell you! Mikehan tekee pelkkää kylmätyöstöä locossa, joten kaiverrus kiinosti myös häntä erityisesti. Vietimme tunnin verran vaan herroja seuratessa, kun tekivät erilaisia kaiverruksia kristalliesineisiin. Omistaja oli ihana ja jaksoi selittää meille koko ajan mitä tekee, miten, miksi. Hän esitteli erilaisia korjattavaksi lähetettyjä esineitä, kertoi miten he korjaavat esim. kristallilasin haljenneen jalkalaatan ja näytti uusia tilaustöitä ja mitä koneita he niihin käyttävät. Jos jotain kiinnostaa kristallikaivertamisen opiskeleminen, niin ottakaa yhteyttä Redhouseen ellette halua mennä tsekkeihin!










herra omistaja näytti mihin kaikkeen laiteitta käytetään





korjattavaksi lähetettyjä kristalliesineitä

Oli tosi hieno juttu, että Colin halusi, että pääsen käymään Ruskinissa, kaikki täällä tuntuvat olevan ylpeitä paikasta.

No sitten seuraavaan aiheeseen.

Locon lasihytissä on sen hieman erilaisen penkin lisäksi muutama muukin asia erilailla kun meillä koulussa.
Mä nyt selitän näitä vähän siihen malliin, että meidän äiti (ja ehkä joku muukin lasialan ulkopuolinen on tekemisen puutteessa lukenut tänne asti) ymmärtää mistä mä puhun.

Locossa käytetään ainoastaan kristallilasia (eli lyijypitoista lasia). Kaikki lasi mitä locossa käytetään on kierrätyslasia, eli hajonneiden kristalliesineiden palasia, ja ylijäämä "jätettä" jota tuodaan locoon englantilaiselta kristallitehtaalta.. Ei mitään pellettejä tai muuta vastaavaa, ainoastaan hajonneita lasinpalasia. Uuni myös fyllataan (äidille: täytetään) samasta luukusta, kuin mistä lasi otetaan ja tämä, yhdistettynä kierrätyslasin käyttöön, johtaa siihen, että lasin pintaan nousee paljon kuplia ja muuta sotkuista lasimassaa. Lasin pintaa lapioidaankin aina ennen ison lasimäärän ottamista siten, että isolla metallilastalla vedetään pinnan huono lasi uunin etuosaan ja lasia otetaan heti perään uunin takaosasta. (laitan pe tähän kuvan lapioimisesta/haravoimisesta, koska fyllasimme uunin juuri tänään, niin saan huomenna hyviä kuvia. Että jos joku lukee tämän sitä ennen, niin kannattaa palata, jos kuva millään muotoa kiinnostaa :) )

Englannissa on ilmeisesti ihan yleisesti käytössä katonrajaan/tai jonnekin korkealle kuitenkin, sijoitettu "haarukka", johon pilli voida laittaa roikkumaan seuraavaa työvaihetta odottamaan. Aika näppärän näköisesti on näyttänyt toimivan. Yksi aloittaa ja jättää pillin lasin kanssa haarukkaan odottamaan jatkajaa.



Täällä ei myöskään ole hiekkaplaanan (jaaaaa siis mikäs se olis noin selvällä suomenkielellä... tollanen iso pyöreä hiomakiekko? viisaammat voi vaikka laittaa mulle feisbuukkiin viestiä mikä se on) lisäksi oikeastaan muita hiontakoneita, vaan loppuhionnat tehdään käsin lasialustalla ja "hiekalla" (gritillä). On tullut sitten aika tutuksi toi homma. Joka päivä viime viikolla. Koko päivän muutamana onnekkaana päivänä.
Jos mä tekisin tota joka päivä, niin mulla olis käsijumalan kädet kun tuun täältä pois.




Ensin hiotaan hieman isommalla gritillä ja sitten siirrytään toiselle alustalle ja hiotaa hienommalla gritillä. Lopputulos on kyllä erinomainen. Ei paljon tarvitse pelätä, että lasiin tulee/jää niitä ärsyttäviä naarmuja pohjaan, mitä ainakin meidän nauhahiomakoneesta helposti jää. Ai niin, näiden suosikki suomekielinen sana on nauhahiomakone :) Joudun lähestulkoon jokapäivä sanomaan sen parikin kertaa :) On kuulemma niin hassun kuuloinen. No onhan se vähän dorkan kuuloinen sana, myönnettäköön :)

Ja hei onkÖ mun paikka? Teetä vedetään 4-8 kertaa työpäivän aikana! Mahtavaa! Tulee vierotusoireita, kun tuun kotiin.

Täällä alkaa lauantaina brewery artsilaisten näyttely, jota meen locon vuoroilla muutamaan otteeseen valvomaan. Laitan seuraavaan blogiin kuvia, on varmaan mahtava näyttely, sen aiheena on make believe (mielikuvistus jutut/sadut, määritelmä menee seuraavasti: the act of pretending that what is imaginary is real) ja kaikki tekee jotain tunnetuista saduista tai kirjallisuuden klassikoista.



Too-da-loo, harkkari kiittää ja kuittaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.