15.1.2013

RULE BRITANNIA



'
In Da House!


No niin pikku murmelit siellä kotona. Tämä on työharjoittelublogini ajastani Englannissa ja Loco Glassissa. Varoitan kaikkia lukijoita sangen huonosta kirjoitustaidostani, mutta kukaan ei pakota teitä lukemaan tätä :)
Ai niin, enkä osaa sijoitella näitä kuvia hienosti, ne tulee mihin ne tulee

Saavuin Lontooseen viime perjantaina ja aloitin englantilaisten solujeni herättelemisen ja vahvistamisen välittömästi laukkuaulasta poistumisen jälkeen kävelemällä ensimmäiselle kioskille ostamaan paikallisen juorulehden ja pussin salt and vinegar sipsejä. Ihanaa.

The feeling of pure happiness. Siinä ensimmäiset tunnelmat Englannista. Kun bussi Heathrown terminaalista lähti ajamaan kohti Cirencesteriä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta sekä spotify jumala siunasi sattumalta Viva la vidalla korvanapeista, onnellinen oli ainoa mielessä pyörivä sana. Jos olisin vielä pidellyt Pimm's lasia kädessä olisin ollut ekstaasissa. Ne ketkä eivät tiedä mitä Pimm's on, teillä on aukko sivistyksessä, googlatkaa.

Kirjoittelen nyt tähän ensimmäiseen tarinaan muita kuin työharjoittelu asioita, niistä ehtii sitten monta kertaa myöhemminkin. Kävin kyllä jo moikkaamassa studiolla heti perjantaina, oli hieno paikka ja tosi hauskoja ihmisiä töissä.

Englannissahan vuokra-asunnot ovat kalliita ja koska olen täällä vain lyhyen aikaa, olen paikallisen tavan mukaan vuokrannut huoneen talosta, jossa asuu englantilainen perhe (Alex, Pete ja Polly). Talo on mieletön, muutaman sata vuotta vanha rakennus, jossa on mielettömän hienot puitteet. Ja kylmä. Tietysti. Koska näissä taloissa ei ole lämmitystä irtopattereita ja takkoja lukuunottamatta.

Talo
                                                    
                                                           

Aula
     


 Mun huone







                        
Vieläkin mun huone
                                                       



Näkymä mun huoneesta
          
                                                                              

Sitten meillä on tällainen kiva albiinotiikerin pää seinällä, jonka Alexin isoisä on Intiassa ampunut...





















                                        


Olen todella tyytyväinen majoitukseen. Sijainti ihan loistava, töihin kävelee 2min, ja kaikkialle muualle 4min :).
Ja perhe on älyttömän mukava. Olen saanut jo uuden parhaan ystävänkin (me ollaan BFF), talon omistajien (Alex ja Pete) 5v tyttären, iki-ihanan Pollyn, joka haluaa joka ilta lukea minulle kirjaa ja toivoo, että voisin mennä töiden sijaan hänen mukana kouluun :)


Polly ja Pudding :)


Cirencester on vanha kaupunki, jolla on kirjava historia. Roomalaiset pitivät täällä majaa kaksi tuhatta vuotta sitten ja heidän panoksensa alueelle on ollut merkittävä. Nykyään tämä on kuvankaunis, idyllinen pikkukaupunki, jossa on noin 19.000 asukasta. Alue elää pääsääntöisesti maanviljelyksestä, täällä sijaitsee mm. Royal Agriculture College. Myös Prinssi Charlesin maatila (jossa hän pääsääntöisesti asuu) sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Pitänee käydä moikkaamassa. 
Cirencesterissä ja lähialueilla on myös paljon taide- ja käsityöväkeä, ja ohjelmistossa onkin tehdä visiittejä muihinkin kyliin. 

Alla vielä muutamia kuvia keskustasta.






 


      



            



Tässä päiväkirjamerkintojen ensimmäinen osa, loppu tuli vähän töksähtäen, sorrysorry, jatkoa tulee pian, too-da-loo darlings!








     


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.