30.11.2014

Hilsen fra Danmark!

Työssäoppiminen Tanskanmaalla alkaa olemaan pikkuhiljaa loppusuoralla ja pikkaisen nyt kerron missä olen ollut ja mitä tehnyt.

Elikkä, koko opiskelu ajan olen miettinyt enemmän tai vähemmän työssäoppimista Tanskassa, maassa joka on pitkään ollut lähinnä sydäntäni ja useiden lomamatkojen kohde.
Välillä hautasin idean lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle, kunnes aivan elokuun alussa päätin ottaa yhteyttä Hundestedissa toimivaan studioon ja kysyä työssäoppimispaikkaa kymmeneksi viikoksi. Myöntävä vastaus tuli takaisin seuraavana päivänä ja siitä sitten lähti matkan suunnittelu käyntiin.

Elikkä tosissaan Hundested on pienehkö satama kylä Sjællandin pohjoisosassa, joka kuuluu Halsnæsin kuntaan. Matkaa Hundestediin on Kööpenhaminasta ajallisesti junalla noin puolitoista tuntia. Aluksi ajatus vähän mietitytti asua 10 viikkoa paikassa jossa ei oikeastaan ole mitään muuta, kuin tarpeellinen elämiseen ja voin nyt todeta että ajatukseni osuivat suht oikeaan :D Mutta kiitos Tanskan loistavan julkisen liikenteen, joka viikonloppu on päässyt vähän tuulettumaan Kööpenhaminaan.
Näkymä auintaloni ikkunasta.
Hundestedin satama-aluetta.
Rantaa, mikä haisi ihan kalalle!

Hundestedin pääkatu päivällä....

Ja samainen katu illalla.

Näkymää kukkulalta kohti satamaa.


Sitten itse asiaan, eli harjoitteluun! Lasistudio Glassmedjen sijaitsee Hundestedin satama-alueella aivan meren tuntumassa ja sen omistavat Nanna Backhaus Brown ja Andrew Brown.
Nannan ja Andrew'n lisäksi studiolla työskentelee assari Anniina, joka on ollut korvaamaton apu minulle tämän harjoittelun toteutumisen kannalta, suuri kiitos siis hänelle!

Studio
Studion tuotanon voi karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan, käyttölasi, valaisimet ja uniikit.
Käyttölasit pitää sisällään viinilaseja, juomalaseja, sekä erilaisia tarjoilu kulhoja.


Valaisemat on Glassmedjenin yksi ykkös tuote ja niitä löytyy monenlaisia, mutta silti kaikista löytyy jokin punainen lanka, esimerkiksi muodon tai kuvioinnin suhteen.



Nannan ja Andrew'n uniikit eroavat hyvinpaljon toisistaan, sillä Nanna tekee lähinnä ainoastaan pasterellejä, kuten vaaseja ja Andrew taas puolestaan suhteellisen kookkaita battuutto hiottuja esineitä.


Työpäivät alkavat klo. 7:45 ja ovat hyvin työntäyteisiä, eli aikaa ihmettelemiseen ei jää. Aamupäivät puhalletaan hyvin tiiviisti ja ripeäällä tahdilla siten että lähes kokoajan on kaksi esinettä työnalla. Lounaan jälkeen puhallukset normaalisti jatkuvat, mutta vähän rauhallisemmin mitä aamulla.
Tämä työtahti tuntui aluksi vähän hurjalta, mutta ensimmäisen viikon jälkeen siihen tottui ja tällähetkellä se tuntuu oikein mukavalta.
Päivä on pulkassa siinä klo. 16:00 aikaan.




Ensimmäiset viikot olivat todella kiireisiä, sillä Nannalla ja Andrew'lla oli tulossa näyttely Kööpenhaminaan jonne piti valmistaa esineitä kaiken muiden töiden lomassa. Kaikista selvittiin, näyttely oli ja meni ja paluu normaaliin työhön sujui hyvin.

Itse olen osallistunut tässä tiimissä assaamiseen, eli nappia, lautaa, hiekkapuhallusta ja juoksemista paikasta toiseen ;)
Paljon uusia juttuja oppinut tai lähinnä oppinut jo opittujen asioiden tekemistä toisella tavalla ja saanut niihin ihan erilaista näkökulmaa.

Kaikinpuolin harjoittelu on mennyt hyvin, pidän työpaikasta ja Tanska on mahtava maa! Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että ei minusta enään saa pikkupaikkakuntien asukasta. On ollut päiviä, ehkä liiankin monta, jolloin on meinannut pää ihan oikeasti hajota.... Mutta kaikesta on selvitty ja positiivisin mielin eteenpäin mennään :D Kööpenhamina on ollut minun henkireikä, siitä kaupungista en saa tarpeekseni!







Paljon olisi kerrottavaa, mutta olen niin huono kirjoittamaan, joten ainakin lasikoulu joutuu odottamaan kun pääsen kertomaan harjoittelusta ihan kasvotusten!

Tässä vielä linkki Glassmedjenin sivuille, käykää tutustumassa! http://www.glassmedjen.com

Tak og se dig!







12.11.2014

Sattumusten saattelemana Turkkiin!

 
Vuonna 2011 seurasin Nuutajärven lasitehtaalla workshoppia, johon osallistui muotoilijoita ja lasinpuhaltajia eri maista. Suomesta olivat tehtaan puhaltajien lisäksi edustettuina Nuutajärvellä työskentelevät muotoilija Heikki Viinikainen ja lasinpuhaltaja Sara Hulkkonen. Workshop oli Glass is tomorrow -EU projektin ensimmäinen. Projektin tavoitteena on edistää lasialan tietotaidon jakamista Euroopassa. Projektia johtaa ja kuratoi Lise Coirier.
 
Glass is tomorrow on vieraillut useassa Euroopan lasikeskuksessa ja lokakuussa 2014 vuorossa oli Turkki. Sattuman saattelemana minulta kysyttiin haluanko lähteä mukaan, viikkoa ennen workshoppia. Aikaa päätöksen tekoon oli vajaa vuorokausi. Kannatti sanoa "kyllä"! Lennot ja muut yksityiskohdat järjestyivät hienosti nopealla aikataululla, kiitos järjestäjien. Tunsin olevani varsin etuoikeutettu, kun sain  osallistua ikimuistoiseen viikkoon. (Linkki workshopin tiedotteeseen.)
 
Lento Istanbuliin oli lauantaina 18.10. Olin perillä juuri ennen pimeän laskeutumista. Matka lentokentältä keskustan hotelliin kesti todella kauan johtuen jalkapallo-ottelun aiheuttamasta liikenneruuhkasta. Hotelli sijaitsi Taksim-aukiolla. Illallinen nautittiin hotellin ylimmässä kerroksessa, josta avautui näkymä joka suuntaan öiseen Istanbuliin.
 
Aamu Istanbulissa.
 
Aamiaisen jälkeen pieni kävely lähialueella.
 
Lounasristeily Bosborinsalmella. Näin Istanbulin oikeastaan vain hotellin ikkunoista ja mereltä käsin.

 

Risteilyn jälkeen siirryimme lentokentälle ja matkasimme Denizliin. Illan ohjelmana oli majoittuminen ja yhteinen illallinen.
 
Maanantaina tutustuimme Denizlin lasitehtaaseen (esittelyvideo) ja maailmanperintökohde Pamukkaleen.
 
Denizlin tehdas on erikoistunut suupuhallettuun lasiin. Tehdas kuuluu Sisecam-yritykselle, joka hallinnoi yhteensä neljää eri teollisuuden haaraa, jotka liittyvät lasiin.
 

 

 
Tutustuimme Nude-kokoelmaan. Kokoelma on lanseerattu alkuvuodesta ja siihen on otettu mukaan mm. Markku Salon tehtaalle aiemmin suunnittelemat Poem juomalasi ja kaadin.

Seuraavat kuvat on tehtaan tuotteiden esittelyhuoneesta. Tehtaalla on omia suunnittelijoita ja tuotteita, mutta siellä valmistetaan myös usean eri yrityksen tuotteita alihankintana.

 
Suunnittelija: Anu Penttinen.
 



 
Workshopiin osallistuneet suunnittelijat olivat toimittaneet piirustuksia tehtaalle jo aiemmin. Valtaosaan tuotteista oli tehty muotit ja protokappaleita oli jo esillä ensimmäisen vierailun yhteydessä. Suunnittelijat esittelivät ideoidensa lähtökohtia ja kertoivat mihin suuntaan haluavat kehittää protoja.
 
Tehtaan seinältä.

 
Lasimurskaa ja epäonnistuneita kappaleita.

Tutustuimme tuotantopuoleen. Tehtaalla työskentelee noin 700 miestä, kolmessa vuorossa. Myös jälkikäsittelyssä ja pakkaamossa kaikki työntekijät ovat miehiä. Kantajina on osittain nuoria poikia, jotka ovat tehtaan kolmivuotisessa koulutuksessa. Koulutukseen pääsee 14-15 vuotiaat pojat ja se kestää kolme vuotta. Lasinpuhalluksen lisäksi oppiaineena on mm. lasin materiaalitieto.
 
 
Lasia tuodaan jalkalaattaa varten.
 


Valmiit lasit ripustetaan telineeseen, josta kantajat vievät ne jäähdytysuuniin. Laskurina toimii yksinkertainen helmitaulu.


Aloituksen venytystä ennen muottiin puhallusta.
 





Tehtaalla oli isojen uunien lisäksi myös pieniä väriuuneja.

Näkymä tehtaan pihalta.
 
 
Mallivarastossa oli noin 30 000 tuotetta tiiviissä, mutta hyvässä järjestyksessä.
 


 
Puumuotit ja kuupat pidettiin näissä metallialtaissa elossa.
 
Kulkupelimme Denizlissä.
 
 





 
Neljä seuraavaa päivää kuluivatkin sitten samalla kaavalla tehtaalla. Aamiaisen jälkeen pikkubussilla tehtaalle, puhaltaminen alkoi yhdeksältä ja jatkui viiteen. Sen jälkeen kului vielä yleensä vähintään tunti ennen kuin lähdimme tehtaalta. Pikaisen raikastumisen jälkeen nautimme joka ilta pitkän kaavan illallisen yhdessä.
 
Olin ainoa nainen puhaltajien joukossa ja huhu kiersi, että olisin ollut ylipäätään ensimmäinen naispuhaltaja tehtaalla. Tiedä sitten, oliko todella näin. Työskentelin tehtaan varsinaisesta tuotannosta erillään olevassa tilassa, jossa normaalisti vedetään filigraanipuikkoa ja puhalletaan filigraaniesineitä. Siellä työskenteli myös ranskalainen lasinpuhaltaja Clement Le Mener sekä viiden henkilön tiimi tehtaalta. Olimme niin sanottu "vapaasti puhalluksen"- tiimi. Suunnittelijoilla oli mahdollisuus työskennellä myös meidän kanssamme, suurin osa heidän protoistaan valmistui kuitenkin tuotannon puolella muottiinpuhallusverstakoissa.
 
Ensimmäisen päivän tunnelma oli tiheää odotusta ja jännitystä. Kaikki odottivat jotakin ja kaikki halusivat aloittaa yhtä aikaa. Tehtaalla vieraili lukuisia ryhmiä ja tunnelma oli myös erittäin levoton. Tunsin olevani pulassa, kun kaikki oli niin erilaista: pillit, lasi, etäisyydet, raput laverilta penkille, penkkien leveys... kaikki. Onneksi seuraavat päivät olivat helpompia. Neljäntenä päivänä tuntui jo siltä, että visiittiä olisi voinut hieman pidentääkin.
 
Kaikki puhaltajat ja muu henkilökunta olivat todella ystävällisiä ja kaikkiin toiveisiin vastattiin viipymättä. Kielimuuri oli melkoinen, koska kukaan puhaltajista ei osannut englantia. Lasinpuhalluksessa pärjää yllättävän hyvin elekielellä!
 
Pottu-uunit suojattiin ovilla silloin, kun niitä ei käytetty.

Kolme väriuunia: sininen, harmaa ja Nude-kokoelman opaali pinkki.
 
Clement jonakin iltana muiden jo lopetettua työnteon ja sulattajien odottaessa työhön ryhtymistä. Clement työskentelee normaalisti Vincent Breedin studiolla Ranskassa lasinpuhaltajana.
 

Yksi mestareista, Ali.

Nigel Coatesin vahamalli toivotusta esineestä. Nigel oli aiemmin teettänyt hieman vastaavanlaisia esineitä borosilikaatista valaisimiksi, nyt hän toivoi saavansa samankaltaisen esineen vapaasti puhaltamalla.
 
 

Esine osoittautui lähes ylivoimaiseksi monestakin syystä. Lopulta tämä yksi kappale säilyi ehjänä.

Välillä työvaiheita piti miettiä  koko porukan voimin.

Jäähdytysuuni.
 
Pottu-uunin aloitusaukko.
 
Puhalluspillit komissa.

 
Clement ja Tamer Nakisci.
 
Adrien Rovero kokeilee puhaltamista.
 
 
Tiimi!
 
Väriuuni siirrettiin kuumana toiseen rakennukseen.
 
Neljännen puhalluspäivän päätteeksi lensimme takaisin Istanbuliin. Yövyimme lentokenttähotellissa, koska olimme myöhään perillä ja kaikilla oli seuraavana päivänä aikaiset lennot kotiin. Tässä lopussa vielä muutama kuva viikon aikana syntyneistä esineistä ja muutama linkki.
 
 


Tomas Kral ja hänen valaisimiaan, jotka olivat saaneet innoituksen kuumailmapallosta.

Benjamin Hubertin valaisimen osa, johon on tehty battuto-hiontaa.
 
Tehtaan oman suunnittelijan Sinem Hallin sivupöytä.

Autobanin valaisin.

Gosia Rygalikin hienostunut esine. Studio Rygalik toimii Puolassa.