20.7.2014

Rapakon takana, lasin parissa, CMOG!!

Helmikuussa minulta kysyttiin haluaisinko lähteä viikon kurssille Yhdysvaltoihin, Corningiin, Corning Museum Of Glassin Studiolle. Ei siinä paljoa tarvinnut miettiä, mitä vastaisin. Tekin varmaan arvaatte vastauksen? Kyllä. Kurssin jälkeen olisi mahdollista jäädä työssäoppimaan kuukaudeksi. Tietenkin jäisin, koska onhan tämä sellainen mahdollisuus, mitä ei välttämättä toista kertaa tule eteen. Olin kuullut paljon hyvää paikasta ja kävin heidän nettisivuilla tutkimassa paikasta lisää. Tässä linkki http://www.cmog.org/. Samalla koitin pähkäillä, mille kurssille haluaisin osallistua. Niin paljon valinnan varaa! Koska lasin kylmätyöstö kiinnostaa minua paljon, tulin valinneeksi Pavlína Cambalován kokeellisen lasikaiverruksen.

Kun kaikki matkajärjestelyt oli tehty maaliskuun loppuun mennessä, alkoi heinäkuun odottaminen. Kolme kuukautta osaa mennä yllättävän hitaasti. Jossain vaiheessa aloinkin näkemään mitä ihmeellisempiä unia liittyen matkaani. Myös painajaisia siitä, että rajaviranomaiset eivät päästäisikään minua maahan. 
Heinäkuu tuli ja alkoi pakkaaminen. Ja paniikki. Soitin koulukaverilleni Johannalle varmaan muutaman kerran kaikista käytännön asioista. Esim. jos minua ei päästettäisikään maahan niin mitä mun sitten pitää tehdä. Myöhemmin kaikki panikoimiseni osoittautui turhaksi, mutta ainahan on hyvä varautua pahimpaan. Vai mitä? 

Matkani alkoi perjantaina 4.7. aamulla, ennen kukon laulua. Viideltä auto kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Ensimmäinen lennon vaihtoni oli Pariisissa. Iso kenttä ja pitkät jonot. Koneeseen kerkesin kuitenkin hyvin. Kerkesin jopa käydä ostamassa vesipullon mukaani. Seuraava lennon vaihtoni olikin jo Yhdysvaltojen puolella, Detroitissa. Rajaviranomaiset vähän jännitti, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Vielä vajaan tunnin lento Elmiraan. Kone sinne oli todella pieni. Todellakin tunsi lentävänsä! Laskeutuminen oli aika pomppuisa.
Edessä oli vielä vajaan puolen tunnin taksimatka Corningiin. Matkalla näin vähän ilotulituksia. Kiva tervetuliaistoivotus mulle! Saavuin siis itsenäisyyspäivänä maahan. Juhlahumua en kyllä jaksanut lähteä ihmettelemään. Olinhan matkustanut melkein vuorokauden, joten perille päästyäni en halunnut muuta kuin mennä nukkumaan.

 Olen vuokrannut huoneen reissuni ajaksi Frank Starrin talosta. Frank on nykyään eläkkeellä, mutta hän on tehnyt pitkän työuran lasimuseolla. Mitä ikinä haluan tietääkin niin aina löytyy vastaus. Hänen kanssaan olen käynyt pitkiä ja syvällisiä keskusteluja maailmanmenosta. Talossa majoittautuu tällä hetkellä neljä muutakin minun lisäkseni, Anjali, Chris, Clinton ja Abigail. Löytyy myös kissa, Pandora. Tätä kirjoittaessa on myös talon sohva käytössä, Olgalla ja Reuben nukkuu teltassa puutarhassa. Olen viihtynyt täällä paremmin kuin hyvin. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Monesti iltaisin istumme porukalla talon kuistilla tai puutarhassa. 

Kotikatu

Koti


Puutarhaa. 

Pandora ottaa rennosti

Maanantai aamuna suuntasin kohti Studiota. Jännitti aika kovasti, että millainen porukka siellä odottaa. Kaiverruskurssilla oli yhteensä kuusi opiskelijaa ja alusta alkaen tulimme kaikki hyvin toimeen keskenämme. Melkein kaikilla oli erilaiset taustat, oli pari lasinpuhaltajaa, joita kiinnosti kaiverrus, eläkkeellä olevat biologi ja historian opettaja ja lakimies.
Opettajamme Pavlína on kotoisin Tsekeistä ja asuu nyttemmin Itävallassa, Wienissä. Siellä hän työskentelee lasikaivertajana. Hän on erittäin taitava ja tietää mitä tekee! Täällä voit käydä tutustumassa hänen töihinsä http://www.cambalova.cz/ 

Luokkahuoneessa jokaiselle oli oma kaiverruskone ja teriä. Aloitimme opettelun timanttiterillä. En ollut koskaan kaivertanut kyseisellä koneella ja alku oli hieman hankalaa. Pienen totuttelun jälkeen kädet alkoivat toimimaan paremmin ja olemaan vakaammat. Vaikeaa se silti oli. Ei auta turhautua vaan jatkettava harjoittelua. Seuraavana päivänä menikin jo paremmin ja sain jopa kehuja edistymisestä. 

Pavlina näytti myös joitain hiekkapuhalluskikkoja, joita voi yhdistää kaiverruksen kanssa. Tai vain pelkästään hiekkapuhaltaa. No mähän nyt tietenkin innoistuin tekemään paljon erilaisia kokeiluja. Liimalla maalaminen lasin pinnalle toimi eräänlaisena taideterapiana, kun olin kuullut surullisia uutisia Suomesta. Tuli siis tehtyä aika tunteella.
Meille oli myös tehty graalipostit valmiiksi ja keskiviikkona studion teknikko Harry Seaman puhalsi ne meille. Tosin mä sain puhaltaa omani,jee! Koska vieras hytti ja erilainen lasi vähän jännitti sovittiin,että hän ottaa postin pillin päähän ja tekee keräyksen. Täällä lasi tosiaan on aivan erilaista kuin kotona. Niin pehmeää ja pystyy työstämään paljon pidempään! Seuraavana päivänä karkasin myös ruokatunnilla hyttiin. Olimme sopineet puhalluskurssin opettajan, Benin, kanssa, että voisin mennä kokeilemaan mille se lasi tuntuu. Hymy nousee väkisin naamalle kun pääsee kuuman lasiuunin ääreen!
Lopuksi opettelin vielä kaiverrusta kupariterillä. Siinä jäljestä tulee todella pehmeää ja sileää. Se on myös todella hidasta. Välillä meinaa turhautua, kun on kaivertanut ja kaivertanut samaa kohtaa pitkään ja huomaa ettei edistystä juurikaan ole tapahtunut. Kerkesin kuitenkin saada työni valmiiksi ennen kurssin loppua!

Viikko meni aivan liian nopeasti. Alkuviikosta sitä ajatteli,että on viikko aikaa tehdä kaikkea ja loppuviikosta toivoi ajan pysähtyvän. Päivät oli pitkiä. Menin aamulla yhdeksäksi studiolle ja yleensä olin siellä yhteentoista asti illalla. Iltaisin sitä olikin aika poikki.
Meillä oli aivan mahtava porukka kurssilla! Lauantaina keräännyimme grillaamaan vielä porukalla. Paikalla oli myös muille kursseille osallistuneita. Varsinkin lasinpuhalluskurssilaisia, joiden idea grillaaminen oli. Hauska päätös viikolle! Sain uusia ystäviä ja itkuhan sitä meinasi tulla jäähyväisiä sanoessa!

Mun työpiste

Kaiverrusteriä

Tässä käytössä timanttiterä. 

Graaltekniikka. Kuuma lasi. Onnellinen Henni.

Hiekkapuhallus. 

Diane ja Julian. En siis ollut ainoa, joka karkasi
hyttiin. Diane teki juomalasin Julianin avustuk-
sella.                                                                         

Lisää hiekkapuhallusta.

Ensimmäinen kupariteräkaiverrus. 

Vaikka kurssiviikko menikin nopeasti niin minulla olisi edessä vielä viisi viikkoa täällä Corningissa. Työssäoppimisen suoritan Studiolla. Työskentelen studion teknikkojen kanssa. He siis vastaavat, että hommat pyörii. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja olen päässyt näkemään ns. kulissien taakse.
Olen päässyt rakentamaan, mitä erilaisempia asioita. Tai no avustamaan ainakin. Alkaa pora pysymään aika hyvin kädessä. Toinen asia, mitä olen tehnyt paljon on maalaaminen. Eikä pidä unohtaa tavaroiden järjestelyä. Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole kertynyt. Yritän kyllä jossain välissä saada otettua kuvia siitä, mitä olen tehnyt. On vaan vaikea kantaa kameraa mukana ja melkein koko ajan on kiire. Kun saa yhden projektin pois alta niin aloitat jo seuraavaa. 

Olen siis viihtynyt paremmin kuin hyvin täällä valtameren takana. Vielä neljä viikkoa edessä ja aika menee kuin siivillä. Joten arvaatte varmaan, ettei koti-ikävä ole iskenyt. Olen tämän kahden viikon aikana kokenut ja nähnyt paljon uutta. Voisi melkein sanoa,että tajunta on räjähtänyt. Uusia ideoita on syntynyt jo nyt ties kuinka paljon ja koko ajan tulee lisää. Rakkaus lasiin vain vahvistuu ja halu oppia lisää kasvaa kasvamistaan. 

Kuka arvaa mitä mä oon tehnyt?

Corningin halki kulkee Chemung joki.

Mitä puuttuu?

Lauantai-illan grillausta.






Museon logon vieressä on helppo hymyillä.

Kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Corning vaikenee, mutta vain hetkeksi.