4.7.2015

Matkalaukkuelämää Pohjois-Norjassa

Osa Karasjoen suurta kylää. Taustalla siintää Suomen puolella oleva pyhä Ailigas-tunturi. Olin Olkavaaralla kiipeilemässä.

 "Snakkar du ikke Norsk?" sanoivat ensimmäiset asiakkaani Karasjoella, joille hymyilin kassan takaa hurmaavinta hymyäni ja räpsyttelin ripsiäni, jotta he eivät huomaisi, että olen ensimmäistä kertaa tänään täällä möhlimässä.
Siinä vaiheessa pudistin päätäni, jatkoin hymyilemistä ja pyysin heitä kommunikoimaan englanniksi. Ja niin juttu alkoi luistaa, vaikka edelleenkin lahjapakettien kääriminen nostaa suuremman hien otsalle kuin lasiuunin edessä oleminen. Voi sitä solmujen ja eriväristen lahjanarujen määrää. Yritä siinä sitten olla asiakaspalvelun asiantuntija kun parhaillaan viisi ihmistä tuijottaa sormiesi liikkeitä ja iso aasialaisturistiryhmä vielä välkyttelee salamavalojaan samaan aikaan. 

Työssäoppimisjakso Norjan Karasjoella alkaa olla puolivälissä. Kohta alkaa viides työviikko ja tunnelma on huimasti parantunut ensimmäisistä haparoivista "vauvanaskelista". Maisevat ovat upeita, työporukka on mukavaa ja turistitkin suurimmaksi osaksi ihan normaaleita ihmisiä, mitä nyt välillä joukkoon on päässyt livahtamaan itsensä muita tärkeämmäksi tunteva "teollisuusvakoilija", joka omien sanojensa mukaan on kuvannut mitä huippusalaisimmissa paikoissa. 

Palataanpa nyt ihan niihin värisyttäviin alkuhetkiin, jolloin ensimmäistä kertaa ajelin yli valtakunnan rajan kohti suurta tuntematonta. Olo oli hieman hermostunut, mutta onneksi autoni oli tilanteen tasalla ja päräytti soittimestaan Gloria Gaynorin "I Will Survive"- kappaleen. Heti tunsin oloni paremmaksi ja loppumatka menikin auton kanssa mukavia rupatellen. 

Ensimmäinen päivä oli täynnä asioihin tutustumista. Tonje Tunoldilla, joka on työssäoppimisohjaajani ja Boble Glasshytten omistaja, on liikeessään paljon erilaisia tuotteita, pieniä lintuja, saamenaiheisia viinikarahveita ja uniikkeja design-maljakoita. Ensimmäisten viikkojen aikana suurin ongelma oli muistaa jokaisen eri tuotteen hinta, sekä kruunuissa että euroissa. 
Jo ensimmäisenä päivänä pääsin kuitenkin työskentelemään lasin parissa. Tonje opetti minulle heti alkuun kuinka asiat hänen hytissään sujuvat, mitä hän avustajaltaan odottaa ja mitä pitää muistaa. Ensimmäinen mielenkiintoinen seikka oli huomata, että "kierrätti" puntteliaan. Avustajan ei kuulunut tehdä aina uutta punttelia, vaan hänen tuli pitää huolta siitä, että puntteli oli riittävän kuuma, velssata sitä hieman ja viedä se sitten hänelle. Ensimmäisten viikkojen aikana tapahtuikin aika monta möhläystä, muutama maljakko meni rikki ja pomppi pitkin lattiaa tavanomaisen aasilaisturistiryhmän silmien alla ja taisi se punttelikin valua uunin luukulle useamman kuin kerran. 

Ensimmäiset ns. omat tekemäni esineet olivat pieniä lintuja, joita Tonje möi paljon. Sen jälkeen siirryin norjalaisten maatila-, sauna-, ja rannikkotonttujen, eli Nisserien tekemiseen. Niitä sainkin väsätä tuon tuosta, koska pikkulintujen tavoin nekin olivat suosittuja myyntiarkitteleita. Boble Glasshytissa jokaisella esineellä oli myös oma tarina ja aina kun joku osti jotain, mukaan piti muistaa kääriä pieni paperilappu, joka kertoi sen, miten esine oli saanut alkunsa. Senkin unohdin kääriä mukaan useamman kuin kerran ja alkuviikkojen aikana aina kun häärin kassan luona hiki jo valmiiksi otsalla ja salaa toivoen, että kyseessä ei vain olisi "gåva", Tonje huuteli jostain päin hyttiä "Outdi!" ja niin alkoi sekin asia painua kovakalloisen mieleni perukoille.

Lounastauot ovat aina mukavia. Joka päivä (tähän mennessä) tarjolla on ollut leipää. :) Ja Brynnostia, josta olen ihme kyllä alkanut pitää. Kyseessä on siis norjalaisten suosikkijuusto, jota syödään usein mansikkahillon tai sinapin kera. Tonje tarjoaa sekä minulle että palkatulle ruotsalaiselle avustajalleen, Josefinelle, joka päivä ilmaisen lounaan ja erittäin hyvän leivän ja brynnostin avulla jaksamme aina iltapäivään asti. 
Työtehtävät Boble Glasshytissa ovat vaihtelevia. Monesti aamu alkaa siivouksen merkeissä ja iltapäivällä puhalletaan ja avustetaan. Omasta mielestäni mielenkiintoisimpia lasiteoksia, joissa olen päässyt assaamaan ovat Revontuli- ja Keskiyön aurinko maljakot. Myös hyttyssavukiehkuran pitelemiseen tarkoitetut Mozzie-vaasit ovat hurmaavia ja niitä olen lämpimässä Pohjois-Norjassa kesäisessä auringonpaisteessa kaivertanut.
Revontulet ja Keskiyön aurinko
Ihana kesäsää! Aurinko paistaa ja helle hellii ;). Onpas mukava tehdä töitä ulkona.
Matkalaukkuelämään olen saanut tutustua ihan kunnolla, koska viikottain olen siirtynyt valtakunnasta toiseen tiheään tahtiin. Menossa on nyt neljäs asuinpaikka, tai oikeastaan viides jos vanhempieni koti Utsjoella lasketaan mukaan. Mitäpä tuosta, hammasharja kun on matkassa niin pärjää ihan hyvin :). 

Boble Glasshyttan. Tämän köyden toiselle puolelle ei kiikuta!

Myyntiartikkeleita.

Jos et kestä hyttysiä vaan olet etelän eläjä - voit käyttää toki OHVIA mutta tällainen Mozzie hyttysvaasikin on hieno :).

Aili og Ailu. Suosittuja häälahjoja.
Isot poronsarvet sopivat liikkeeseen loistavasti ja toimivat sisustuselementtinä erinomaisesti.

Kukkia kaupan. Eivät ainakaan ränsisty helteellä.

Luontoaiheinen "Luondu" kynttilänjalka.

Vanha pottu otettu näyttävästi hyötykäyttöön.

Sámpi Parkin ihastuttavaa käytävää. Edempänä sisutusliike ja hopeaseppä.

Myymälä, hytti ja myyntitiski.

Vanha, ränsistynyt hiekkapuhallin, joka tosin edelleen toimii.

Hopeasepälläkin piti käydä kurkistamassa, että mitä siellä on myynnissä. Hienoja riskuja :). Uuh, aah...

Josefin ja minä kukkahommissa. Hyvin sujuu svengelska.

Karasjoelle saa tulla kokeilemaan, että miten puhallus sujuu itseltä.

Pikkulintusia, ensimmäisenä päivänä tein kasan näitä. Osasta tuli Quasimodo lintuja, mutta jokaisella on oma persoonallisuutensa. "Someone will love it!" kuten Tonje sanoisi :).

Hieno auringonlasku ensimmäisessä majapaikassani Suomen ja Norjan rajalla.

Tenon hiekkaa. "My private beach."