Huh! Työssäoppimisaikani Corningissa hujahti niin äkkiä,
että nyt tässä ihmetellään että mitäs täällä kertoisi ja kai minä jotakin
opinkin tänä kesänä. Olin siis Corningin lasimuseon studiolla teknikkojen
avustajana 13. heinäkuuta- 7. elokuuta. Tässä blogissa Henni sekä Veera ovat
aikaisemmin kirjoittaneet lasimuseosta, sekä samaisesta työharjoittelusta,
joten kannattaa lukea nekin, jos Corning kiinnostaa.
Ennen työharjoittelua olin viikon William Gudenrathin kurssilla
”Introduction to Venetian Techniques”. Bill oli opettamassa klo 9-17 ja klo 17-23
saimme jäädä puhaltamaan lasia. Meillä oli tosi hyvä ryhmä, sillä kaikki olivat
jotakuinkin samaa taitotasoa. Huomasin kesän aikana seuratessani muiden
kursseja, että jos menee liian vaikealle kurssille niin hidastaa muiden
työskentelyä ja jos on liian helpolla kurssilla tylsistyy itse, kun muut ovat
hitaampia. Silti sanoisin että kannattaa haastaa itsensä kurssia valitessaan,
sillä silloin oppii eniten. Minua hieman pelotti mennä Mr.Gudenrathin
kurssille, mutta loppujen lopuksi pärjäsin siellä todella hyvin, sillä
amerikkalaisten käsitys yhden vuoden
lasinpuhalluskokemuksesta voi olla ”Otin vuosi sitten kahden viikon beginner
kurssin, olen siis vuoden puhaltanut lasia”. Minun kurssilleni sattui paljon minua vanhempia ja nuorempia (16-18vee) oppilaita, jotka ottivat
lasinpuhalluskursseja vain harrastuksekseen kesän aikana. Onneksi kaikki heistä
ottivat kurssin aika tosissaan ja aina riitti ihmisiä hytissä avustamassa ja
tekemässä aina klo 23 saakka. Lähinnä minun ikääni ollut henkilö, Jonathan,
auttoi minua ensimmäisen viikon aikana paljon kertomalla uudelleen asiat, jotka
minulta menivät ohi ja kuljimme syömässä hänen kyydillään. Amerikkalaiset ajaa
mitä pienimmätkin välimatkat autolla ja se tuntuu välillä hassulta, mutta tällä
ensimmäisellä viikolla en kieltäytynyt kyydistä, sillä jet lag ja 14-tuntiset
hyttipäivät tekivät tehtävänsä ja väsymyksen taso oli jotain uskomatonta.
Bill on todella hyvä opettaja ja kurssi oli minulle todella
hyödyllinen. Joka päivä me etenimme askelen tai pari, mutta niin, että kaikille
jäi paljon aikaa harjoitella opittavia asioita. Tällä kurssilla aloitimme
mereseistä (merese= pieni lasinappi, joka muotoillaan aikalailla ufon
muotoiseksi. Se liittää pikarien osat toisiinsa, mutta ei ole sama asia kuin
avolio.) ja puhalletuista jalkalaatoista, joissa olikin jo ihan kerrakseen
oppimista. Lisäksi teimme muutamia sylinterimäisiä juomalaseja. Kurssi eteni
joka päivä niin, että Mr.Gudenrath näytti meille demon siitä mitä
harjoitellaan, me teimme 1-4 harjoitusta samaisesta asiasta ja lopuksi Bill
vielä demosi saman asian uudelleen. Näin saimme nähdä oikean tavan monta kertaa
ja koettaa sitä itse monta kertaa. Tämä opetustapa oli erittäin hyvä tälle
kurssille, sillä pikarien tekemisessä on niin monta eri vaihetta ja ne kaikki
pitäisi sujua, jotta pikarien teko onnistuu. Kun olimme opetelleet yksittäisten
osien tekemistä noin puolitoista päivää, aloimme liittää osia yhteen, niin että
niistä syntyi pikareita. Bill antoi meille vapaat kädet pikarien muodosta ja
koosta, mutta kertoi, että kaikki suoraseinäiset muodot ovat vaikeimpia ja
kehotti aloittamaan harjoittelun aina vaikeimmasta päästä. ”When you can do the
most difficult thing, everything else is easier.” Viikon loppua kohti, Bill
näytti erilaisia demoja eri muodoista ja optic moldien käytöstä, mutta kehotti
meitä harjoittelemaan vain perusteita. Kokeilut oli kuitenkin sallittuja ja
paljon eri juttuja koetettiinkin, mutta päädyttiin usein harjoittelemaan ihan
perusjuttuja kun kokeilut päätyi harvemmin jäähdytysuuniin.
Voisin kirjoittaa hyvin hyvin pitkän tekstin pelkästään
tästä viikon kurssista, joten jätetään se tähän ja näihin kuviin, jotta mahtuu
juttua myös muusta.
 |
Harjoitustöistäni kaikkein onnistuneimmat :) |
 |
Pikarin ja jalan liittää yhteen 3 mereseä.
|
 |
Mr. Gudenrath puhaltaa soolona. |
 |
Kurssilaisiani vasemmalta oikealle; Tobias, Mark ja Jonathan. |
Itse työharjoittelun alkaessa tiesin aika hyvin kaikki
teknikot jo ulkonäöltä ja työkaverini Alon (israelilainen harjoittelija) asui
myös Frank Starrin majoituksessa niinkuin minäkin. Töihin oli siis rentoa mennä
ja pian työkavereihin ja pomooni Harry Seamaniin tutustuttuani huomasin että
harjoitteluajastani tulisi erittäin mukava, kun kaikki ovat mahdottoman kivoja
työtovereita. Minä ja Alon saimme tehdä monet asiat yhdessä, mikä olikin
mukavampaa, kun oli aina juttu seuraa. Työnkuvaan kuului paljon erilaisia
tehtäviä. Ensimmäisinä päivinäni pääsimme puhaltamaan värillisiä juomalasi tyyppisiä laseja Amy
Westin tulevaa kaiverruskurssia varten. Se oli hauska aloitus työharjoittelulle
ja harvinaista herkkua, sillä teknikoille ei ole älyttömän paljoa hytti
aikaa/puhallusta työpäivien aikana.
 |
Minä puhaltamassa kaiverruskurssilaisille laseja. |
 |
Alon valmistelee väriä. |
 |
Yksi minun puhaltamistani laseista erään oppilaan kaivertamana. |
 |
Amerikkalaisten kauhat olivat ihanan helppoja käyttää :) |
Pintin lajittelu oli joka viikkoista työtä,
niinkuin myös Holiday Sale-esineiden punttelinjälkien tai muiden osien hiominen.
Niiden lisäksi studiolla riitti aina jos jonkinlaista projektia. Lajittelin
muunmuassa moretti eli soft glass puikot värien mukaan, opin valamaan trummelin
ovia, lyhensimme jalat kaasujäähdytysuunista ja lisäsimme siihen toisen
polttimen ja hioimme ja kiillotimme kaksi uunivalettua lasikuutiota. Saimme
ottaa aikaa työpäivistä opettajien demojen katsomiseen, milloin halusimme,
mutta minulla ja Alonilla tuntui olevan aina jotakin hommaa ja tunnollisina
teimme ne ensin aina loppuun :D Vaikka emme tulleet seuranneeksi kursseja
kamalan paljoa (paitsi Davide Fuinin) tutustuimme moniin kurssien oppilaisiin,
koska useat heistä myös yöpyivät Frankilla, ja tulimme keskustelleeksi heidän
kanssaan kurssien asioista. Muutaman opettajan kanssa tuli myös keskusteltua ja
he mielellään näyttivät juttujaan ja kertoivat tekniikoistaan myös kurssin
ulkopuolisille.
 |
Opettajien ja oppilaiden Holiday Saleen lahjoittamia esineitä, joita viimeistelimme myyntikuntoon. |
 |
Moretti puikkojen hylly, jonka siivosin ja lajittelin värien mukaan. |
Studion lisäksi minulla oli mahdollisuus vierailla lasimuseossa
ja Rakow lasikirjastossa. Museo on mahtava paikka inspiroitua kaikista eri
tekniikoista ja asioista, joita lasista voi tehdä. Museoon oli juuri keväällä
avattu pitkään tekeillä ollut moderni Contemporary-glass puoli. Minulle
kerrottiin, että modernin puolen aaltoilevat seinät oli saaneet inspiraationsa
Alvar Aallon mistäpä muustakaan kuin Aalto vaasista. Tiedä sitten onko tuo totta, mutta kieltämättä seinät muistuttavat Aalto vaasin kaaria. Hyvin kaunis
ja hieno moderni puoli oli joka tapauksessa. Kirjasto on erittäin hyvä jatke
museolle, sillä siellä voi hakea tietoa kaikista tekniikoista ja asioista,
jotka lasissa kiinnostaa. Useat oppilaat tulivat aikaisin tai jäivät kurssin
jälkeen pariksi päiväksi ihan varta vasten käyttääkseen kirjastoa ”researchin”
tekemiseen, joko opintojaan varten tai muuten vaan. Itsekin vietin muutaman
päivän kirjastossa ja hain tietoa muunmuassa pikareista/venetsialaisista
tekniikoista, incalmosta ja reticellosta. Kirjastossa sai myös ilmaiseksi
tulostaa niin paljon kuin halusi!! Tai skannata kaikkea materiaalia, mitä
halusi (tietysti vanhoissa kirjoissa oli rajoituksia).
 |
Contemporary Art +Design wing |

Vapaa ajallakin riitti tekemistä, jos vaan vielä jaksoi
touhuta. Pikkukaupungista löytyi baariakin jos jonkinlaista. Minun ja monen
lasinpuhaltajan suosikki oli Hand&Foot, jossa oli tarjolla erilaisia oluita
normaaleista halvoista kalliisiin ”hand crafted” oluisiin. Enemmän
viikonloppuja kului kuitenkin seikkaillessa läheisillä vesiputouksilla.
Niagaran putouksille asti en saanut kyytiä, mutta katsastimme lähemmät
Buttermilk Falls ja Watkins Glenin. Molemmat olivat veden kuluttamia rotkoja,
joiden varrella kulki vaellusreitti. Rotkon läpi juoksi siis joki, joka sitten
muodosti useampia isompia ja pienempiä vesiputouksia. Watkins Glen oli täynnä
turisteja ja periaatteessa pienen kaupungin keskellä, mutta Buttermilk Falls
oli hieman rauhallisempi ja kauempana asutuksesta, joten siellä uskalsimme
pulahtaa vilvoittelemaan putouksiin. Periaatteessa putouksissa uiminen oli
kiellettyä, mutta kaikki silti tekivät sitä. Yhdysvalloissa kaikesta pitää olla
kyltti/kielto, ettei sinua paikan omistajana voida haastaa oikeuteen jos
jotakin sattuu.
 |
Watkins Glen |
 |
Minä ja Jonathan Watkins Glenissä. |
 |
Watkins Glen |
 |
Buttermilk Falls |
 |
Swimming in Buttermilk Falls |
Vapaa aikaa vietettiin myös ihan kotona eli Frankin talossa
ja takapihalla, nuotion äärellä. Voin suositella kaikille siellä asumista,
sillä siellä tapaa luonnollisesti monia erilaisia ihmisiä, joista suurinosa on
Corningissa lasin takia. Vaikka talo oli tupaten täynnä (minä asuin
olohuoneessa teltassa ja metrin päässä minusta sohvalla asui aina joku) siellä
oli hyvä ja kodikas ilmapiiri ja ihmiset kokkasi ja seurusteli yhdessä. ”Sopu
sijaa antaa” sanonta oli varsinkin tänä kesänä totta! :D
Olen todella iloinen että lähdin Corningiin harjoitteluun ja
ikävä on jo nyt kaikki ihmisiä, jotka siellä tapasin. Niinkuin muutkin siellä
käyneet totean, että mahdollisimman äkkiä takaisin!
 |
Frank opettaa kuinka orava haudataan. |
 |
Frank näyttää kuinka grilli sytytetään :) |
 |
Charlie & Alon |
 |
Pandora |
 |
Corning ja Chemung River |
xoxo
Paula
p.s Reheat, BEHIND the door! ;)