Matkalla
Corningissa New Yorkin osavaltiossa kesäkuussa 2016
Gaffers
Inc.
Aloitin
matkani New Yorkista, missä yövyin Airn Bnb:n kautta löytämässäni
perheessä Brooklynissä.
Minulla
oli vain yksi kokonainen päivä aikaa tutustua kaupunkiin ja päätin
että MOMA:ssa eli modernin taiteen museossa oli käytävä ja muut
nähtävyydet saisivat odottaa toiseen kertaan. Museo sijaitsee
Manhattanilla ja kävelymatkalle metrolta sattui kuitenkin yllättävän
paljon nähtävää, kuten suosikkipilvenpiirtäjäni Chrysler
buildingn.
 |
Manhattanilla |
Momassa
vierähti oikeastaan koko päivä ja illalla palattuani asunnolle,
istuskelin auringonlaskua seuraten perheen asunnon katolla, mistä
oli mahtavat näkymät ympäri kaupunkia.
 |
Tämä Edvard Hopperin teos löytyy julisteena omalta seinältä, oli mukava nähdä se livenä. |
 |
Näkymä kattoterassilta |
|
Bussimatka
Corningiin kesti vaihdon kanssa noin kuusi tuntia. Perillä
hotellilla minua odotti kurssin infopaketti ja kutsu kaikkien
kurssilaisten yhteiselle tutustumisillalliselle. Minun oli määrä
osallistua Jeff Ballardin viikon mittaiselle kurssille "Gaffers
inc." Samaan aikaan alkavia muita kursseja olivat kylmätyöstö
by Jiyong Lee, lasinmaalaus by Lucia Santini, lampputekniikka by
Jason Howard, uunivalu by Carol Milne. Kaikki ohjaajat, kurssilaiset
ja museon työntekijät olivat todella mukavia ja saivat oloni
tuntumaan tervetulleeksi.
Meidän
kurssin aiheena oli tiimityöskentely, eli opetella antamaan ja
ottamaan ohjeita muilta. Meitä oli yhdeksän kurssilaista
ikäluokassa 20- 60+ ja meidät jaettiin joka päivä uuteen kolmeen
kolmen hengen ryhmään. Näin ollen tiimiläiset vaihtuivat
päivittäin ja joka tiimissä oli sekä alottelijoita, että
kokeneempia puhaltajia. Aamupäivisin oli Jeffin tai hänen
assistentin Courtney Baranam demo, eli työnäytös. Jeff taitaa
monenlaisia lasinpuhallustekniikoita ja näimmekin niistä mm.
pikari-, veistos- ja incalmotekniikat. Jeff Ballard oli
Lasikomppanian järjestämässä residenssissä Nuutajärvellä
kesällä 2010, joten olin tutustunut häneen lähinnä veistoksen
tekijänä (lasiset tyynyt). Positiiviseksi yllätyksekseni sain
kuulla, että hän puhaltaa paljon myös muille taiteilijoille, joten
hallitsee kaikki erilaiset lasinpuhallustekniikat. Koska kurssin aihe
ei ollut tarkkaan rajattu yhteen aiheeseen, saimme harjoitella
oikeastaan mitä halusimme. Tärkeintä oli opetella toimimaan
ryhmässä, no ainakin tuli naurettua vatsalihakset kipeiksi
päivittäin! Huumori oli levotonta ja muiden silmissä meidät
"hyttiläiset" leimattiinkin jo ihan kahjoiksi. No sitähän
me lasinpuhaltajat taidetaan olla, ei me muuten lasia tehtäisikään.
Yhtenä iltana kävimme Jeffin toiveesta laulamassa karaokea
paikallisessa baarissa ja lähes kaikki ryhmästämme otti haasteen
vastaan.
 |
Jeffin incalmopullo |
|
 |
Courtney Branam ja Jeff Ballard |
|
 |
Jeffin Demo-esineitä |
 |
Jeffin "tyynypikari" |
 |
Jeffin demo-esine, jonka voitin arpajaisissa omakseni |
 |
Courtneyn murrinipullo |
|
Joka
päivä oli järjestettyä ohjelmaa ja hytin käyttömahdollisuus
kello yhteentoista illalla. Tauoilla ei siis ollut aikaa käydä
hotellilla tai kaupungilla. Muutamana iltana opettajat ja oppilaat
pitivät esitelmiä omista töistään ja torstaina oli Jeffin
kaksituntinen demo valtavassa amfiteatterissa, joka on museon uusi
näytöshytti. Maanantaina saimme opastetun kierroksen museon
historianäyttelyyn ja lauantaina juoksin modernin taiteen osion
läpi, sillä aikaa oli niukasti. Nähtävää museolla ja
pelkästään museokaupassa oli valtavasti. Rakowin kirjastosta sai
halutessaan kärryllisen kirjoja esim. suomalaisesta lasista
luettavaksi.
 |
Amfiteatterihytti |
 |
Museossa | |
 |
Myymälässä |
 |
Kaikki on isoa Ameriikassa, kuten lasiset hedelmät. |
|
Itse
harjoittelin pääosin lautasia incalmotekniikalla, mikä tarkoittaa
kahden kappaleen, yleensä kahden kupin, liittämistä kuumana
toisiinsa. Valmiissa lautasessa liitos näkyy erillisinä ja usein
erivärisinä leveinä raitoina. Jos liitäminen ei onnistu juuri
kohdakkain kerralla, sitä on mahdotonta enää myöhemmin korjata
siistin näköiseksi. Hikoilin liiankin kauan musta-punaisen lautasen
tekemisessä ja ohjaajat kävivät vain välissä kysymässä
:"oletko Jenni koskaan nähnyt punamustia -incalmoja?" No
enpä ollut, sillä punaisen ja mustan lasin lämpölaajenemiskerroin
on niin erilainen, että niitä on vaikeaa hallita yhdessä, eli
punainen lämpenee todella paljon hitaammin kuin musta. Lautanen
onnistui lopulta oikein hyvin, mutta valitettavasti siihen oli
jäänyt uunikivi, jota en ollut tekovaiheessa huomannut poistaa.
Hikoilemisesta puheen ollen, päivän keskilämpötila oli n. 30
astetta Celsiusta, eli kuumuutta riitti myös hytin ulkopuolella.
Museolla
oli valokuvaaja tekemässä työharjoittelua ja hän otti muutaman
studiokuvan kaikkien halukkaiden töistä, alla minun
Incalmolautanen. Lahjoitin kurssilla tekemät työni museon
myyjäisiin (annual sale), mistä saaduilla varoilla ylläpidetään
stipendiohjelmaa.
 |
Oma Incalmolautanen | |
Paljon
tuli opittua viikossakin ja inspiraatiota sain taas riittämiin,
mutta kaikkein kivointa oli ihmiset ja se miten lasi yhdistää
meidät!
Loppumatka
onkin sitten jo kokonaan toinen stoori...sen verran vaiherikas oli
se.
Lopetan
kirjoittamiseni toteamalla niin kuten kaikki Corningissa joskus
kursseille osallistuneet; " I´ll be back!".